Yhdeksännellä sairaalaviikolla olin vuodeosastolla pelkästään suojassa verisolujen vähäisyydestä johtuvan infektiovaaran vuoksi. Mitään vaivoja tai kuumetta minulla ei ollut, mutta sain varmuuden vuoksi aamuisin Ceftriaxone-nimistä antibioottia tiputuksena suoneen. Tiputus kesti huuhteluineen yleensä noin tunnin, jonka jälkeen pääsin vapaaksi letkuista.
Viikko oli sosiaalisesti hyvin antoisa ja mielenkiintoisia tapahtumia oli runsaasti. Käytin paljon aikaa seurusteluun saksalaisen huonetoverini ja hänen äitinsä kanssa sekä muiden potilaiden kanssa. On mielenkiintoista kuulla muilta potilailta, mitä he ovat kokeneet. Se auttaa hahmottamaan mahdollisuuksien rajat. Tähän saakka olen selvinnyt todella vähällä verrattuna muiden potilaiden kertomiin kärsimyksiin. Itseä kokeneemmilta potilailta saa tietää myös mukavia asioita: En olisi ilman toisen potilaan esimerkkiä osannut käydä pyytämässä osaston keittiöstä jäätelöä, kun sitä teki kovasti mieli. Enkä tiennyt, että sairaalassa on myös miesten alushousuja. Nekin saa, jos pyytää. Viimeisen sairaalaviikon alkuun saakka kuljin pyjaman housuissa ilman alushousuja. Joskus aiemmin olin nähnyt kaapissa naisten alushousuja, mutta en miesten.
Myös uusilta potilailta voi oppia uutta. Saksalainen huonekaverini kysyi hoitajalta mm. saako osastolla käyttää omia kenkiä ja saako hän mennä vierailijoittensa kanssa päärakennuksen 3. kerroksessa olevaan kahvilaan. Odotin molempiin kysymyksiin kielteistä vastausta, mutta toisin kävi: Osastolla saa käyttää sellaisia omia kenkiä, joita on käytetty vain sisällä. Potilas saa käydä osaston ulkopuolella, esim. kahvilassa, jos neutrofiilejä on vähintään 0,5. Hän sai mennä, mutta minä en olisi saanut.
Sairaalan helikopteriliikenne oli kuluneella sairaalaviikolla tavallista vilkkaampaa. Helsinki-Vantaan lentoasemalla päivystävä punainen, suurella "Medi-Heli" -tekstillä varustettu lääkärihelikopteri OH-HMK näyttää käyvän sairaalan pihassa keskimäärin joka toinen päivä joko kiireettömän näköisellä käynnillä tai noutamassa lääkärin varusteineen. Nyt siellä kävi myös paaripotilaan tuomassa keltainen helikopteri OH-HCV ja punainen OH-HMV. En nähnyt kummassakaan mitään suurikokoista tekstiä. Googlaamalla sain sen käsityksen, että keltainen olisi Pohjanmaan pelastushelikopteri Pete ja punainen tekstitön Ahvenanmaalta. OH-HMK:sta kuvasin viime kesänä videon, jonka luulin muuttuvan pian historialliseksi. Arvelin pihassa olevan laskeutumispaikan jäävän pois käytöstä heti kun Kolmiosairaala valmistuu. Sen katolle on nimittäin rakennettu uusi helikopterin laskeutumispaikka. Sitä ei ole kuitenkaan vielä hyväksytty käyttöön otettavaksi. Videoni on katsottavissa osoitteessa http://www.youtube.com/watch?v=0JVc5sopbF4
Ensimmäisellä hoitojaksolla tulin lähes kaljuksi. Se on sytostaattihoidon tavallinen sivuvaikutus. Käytännöllisesti katsoen kaikki pitkään osastolla olleet potilaat ovat täysin tai melkein kaljuja. Monet potilaat pyytävät hoitajaa ajamaan hiukset kokonaan pois siinä vaiheessa, kun ne alkavat irtoilla. Muuten niitä on kuulemma "joka paikassa". Kastelin sekä ensimmäisellä että toisella hoitojaksolla pääni joka aamu aamupesulla ja kuivasin sen tiukoin ottein froteepyyhkeeseen. Silloin helposti irtoavat hiukset jäivät pyyhkeeseen eikä niitä putoillut tyynylle, vaatteille tai lattialle. Ensimmäisen ja toisen hoitojakson välisellä kotilomalla vaimoni ajoi pääni takaa ja sivuilta ihan sileäksi, jolloin se alue tuli siistimmäksi. Hän jätti kuitenkin vielä päälaella olleet hiukset. Ne eivät irronneet toisenkaan hoitojakson aikana. Päinvastoin näyttää siltä, että hiukseni ovat hiukan kasvaneet ja lääkärikin sanoi niin. Sen sijaan parta ei kasvanut oikeastaan yhtään toisen hoitojakson aikana. Joitakin yksittäisiä partakarvoja ajoin pois silloin tällöin.
Vasta toisen hoitojakson viimeisenä iltana mieleeni juolahti ensimmäisen kerran tutkia, kuinka tiukassa alapään karvat ovat. Alapäänkin karvoitus oli pesujen yhteydessä ohentunut, mutta oli kuitenkin pääosin edelleen tallella. Yllättäen karvat irtosivat hyvin helposti ja täysin kivuttomasti pienissä nipuissa nyppimällä. Jatkoin nyppimistä aamupesun yhteydessä. Maanantaina kotona nypin kaikki loputkin. Tuntuu mukavalta ja ainakin aluksi hiukan kiihottavaltakin, kun alapää on aivan karvaton. Uimahallin pesuhuoneeseen tai yleiseen saunaan en kehtaisi tällaisena mennä, mutta ne paikat ovat minulta muutenkin kiellettyjä niin kauan kuin rinnassani on keskuslaskimokatetri.
Suunnitelman mukaan kolmas hoitojaksoni vuodeosastolla alkaa ensi viikon perjantaina aamulla. Jos kaikki menee hyvin, sekin on runsaan kuukauden pituinen. Toisen ja kolmannen hoitojakson välilläkin joudun käymään Meilahden sairaalassa joka toinen päivä katetrin huuhtelussa ja sen lisäksi pari kertaa verikokeissa, kerran luuydinkokeessa ja kerran erikoislääkärin vastaanotolla. Sillä vastaanotolla puhutaan niin vakavista asioista, että saan ottaa läheisen ihmisen mukaan. Kolmannen hoitojakson jälkeen alustavissa suunnitelmissa on omien kantasolujen korvaaminen toisesta ihmisestä siirretyillä kantasoluilla. Siihen suunnitelmaan liittyy kuitenkin tässä vaiheessa vielä monta epävarmuustekijää.
Tiistaina 29.3.2011 kävin Meilahdessa verikokeissa ja katetrin huuhtelussa. Paluumatkalla kävin suomalaisen Aku Ankka -lehden 60-vuotisjuhlanäyttelyssä Päivälehden museossa Ludviginkadulla. Tulostin siellä itselleni Ankkalinnan viisumin. Ilmoitin vain etunimeni, jonka jälkeen kone tulosti viisumin nimellä "Timo Kotonen, toimittaja" :)) Opin lukemaan 5-vuotiaana siihen aikaan kerran kuussa ilmestyneen "Aku Ankka & Kumppanit" -lehden joulukuun 1953 numerosta, jonka sain joululahjaksi. Sittemmin lehti tuli minulle tilattuna yli 10 vuotta. Nykyinen keskuslaskimokatetrini on tyypiltään "Leonard". Niinpä viisumiini on printattu minusta tällainen kuvaus:
Timo Kotonen tuntee Ankkalinnan jokaisen kulman ja kiven kuin omat taskunsa, eikä pelkää myllätä niitä ylösalaisin. Ingressien itsevaltiaan pettämätön juttuvainu kuljettaa poikkeuksetta sinne, missä skandaali kärisee mehukkaimmin. Tämän leipätekstin Leonardon jymyjutuissa keitetyltä kynältä ei kukaan pääse piiloon!Viisumin haltijat saivat kukin käyttää myös eräänlaista "painokonetta", joka tulosti saman päivän kuvitteellisen "Ilta-Pulu" -lehden mainoksen. Minulle tulostuneessa lööpissä oli pääuutisena "Timo Kotonen ja Minni Hiiri vuotivat liikesalaisuuden toimituksessa". Aiheesta on mainoksen mukaan juttua lehden sivulla 3, mutta lehteä ei ollut kuitenkaan tilaisuus ostaa eikä nähdä :)
