Vuonna 2014 näkemäni unet 43- on dokumentoitu 15.2.2014 aloitttamaani artikkeliin
http://timontti.blogspot.fi/2014/02/furstenhof-aiheiset-uneni-vuonna-2014_15.htmlUni nro 42
Nähty: Lauantaina 28.12.2013
Paikka: Entinen työpaikkani Helsingissä
Läsnä: Magdalena Murnaun poika, entisen työpaikkani ihmisiä, minä
Unen tapahtumat:
Olin palannut entiseen työpaikkaani, joka sijaitsi Helsingissä Kansa-yhtiöiden pääkonttorin 12. kerroksessa. Unessa tapahtui paljon erilaisia asioita, mm: Olin tehnyt yhden päivän työmatkan New Yorkiin ja istuin menomatkalla lentokoneessa ohjaamon alapuolella sellaisella paikalla, josta näki suoraan eteenpäin. Eräs nuori mies oli työpaikalla hääpuvussa, koska oli menossa naimisiin samana päivänä. Olin palkannut avukseni naisen, johon rakastuin työpaikalla 1980-luvulla. Työhuoneeni ovelle saapui noin 11-13-vuotias poika aikuisen naisen kanssa. Hän kertoi pojan äidin olevan Magdalena Murnau ja että poika haluasi tavata äitinsä. Menin heidän kanssaan hissillä 12. kerroksesta alempaan talon kahdesta kellarikerroksesta ja avasin oven huoneeseen, jossa valkoisen valaistun verhon takana tehtiin kuvauksia. Kuvausryhmään kuuluva mies otti heidät huoneen ovella vastaan ja minä lähdin takaisin työhuoneeseeni. En käynyt verhon toisella puolella, joten en nähnyt Magdalena Murnauta tai muita esiintyjiä.
Uni nro 41
Nähty: Maanantaina 16.12.2013
Paikka: Suomessa pääkaupunkiseudulla
Läsnä: Theresa Burger, ihmisiä entisiltä työpaikoiltani, minä
Unen tapahtumat:
Aivan unen alussa olimme liikkeellä Kehä III:lla autolla, jota ajoi 2000-luvun alun työpaikkani johtaja Satu H. Auto oli hänen omistamansa tila-auto. Minä istuin etupenkillä. Takapenkillä istui Mauno K., joka työskenteli 20 vuotta sitten saman pankin samalla osastalla kuin minä, sekä Theresa Burger. En nähnyt Theresaa unen myöhemmissä vaiheissa, joissa oli mukana eräitä henkilöitä 1990-luvun alun ja 2000-luvun alun työpaikoiltani. Kävimme mm. erään hyvin tuntemamme tietotekniikkakonsultin (Jari L.) upouudessa omakotitalossa, jossa hänellä oli kotitoimisto.
Uni nro 40
Nähty: Perjantaina 6.12.2013
Paikka: Fürstenhof
Läsnä: Werner Saalfeld, Charlotte Saalfeld
Unen tapahtumat:
Werner Saalfeld oli aikonut matkustaa jonnekin, mutta matka oli peruuntunut. Charlotte Saalfeld kysyi häneltä: "Eikö sinulla ollut aikomustakaan ottaa minua mukaan?" Werner Saalfeld vastasi: "Ei. Sinähän olet sanonut, että olet saanut tarpeeksi lentämisestä niillä Afrikan matkoilla etkä muutenkaan pidä lentämisestä."
Uni nro 39
Nähty: Lauantaina 30.11.2013
Paikka: Ministeriö Helsingissä
Läsnä: Magdalena Neuner, yksi tai useampi suomalainen lainvalmistelija, minä
Unen tapahtumat:
Osallistuin jossakin suomalaisessa ministeriössä jonkin lakiesityksen perustelujen laadintaan. Etukäteen oli sovittu, että lain perusteluissa mainitaan Angela Merkelin olleen Saksan liittokanslerina lakia laadittaessa ja että siinä ei mainita erään lainvalmistelijan käyneen Saksassa lain valmistelun aikana. Kun Magdalena Neuner ilmestyi uneen, ehdin vain vilaukselta nähdä hänet, koska kissa raapi ulko-ovea ja heräsin siihen.
Taustoja: Työskentelin vuonna 1998 konsulttina sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosastolla. Hiljattain kuulin, että Suomen ensimmäinen, vuonna 1937 säädetty kansaneläkelaki kopioitiin Saksassa Bismarckin aikana annetusta laista. Magdalena Neuner on vuonna 1987 syntynyt saksalainen ampumahiihtäjä, moninkertainen maailmanmestari ja olympiavoittaja. Hän vieraili hotelli Fürstenhofissa omana itsenään Lemmen viemää -sarjan jaksoissa 1446-1449.
Uni nro 38
Nähty: Tiistaina 26.11.2013
Paikka: Ilmeisesti jossakin Etelä-Saksassa
Läsnä: Julius König, Charlotte Saalfeld, minä
Unen tapahtumat:
Olimme liikkeellä minun vuokraamalla ja ajamalla farmariautolla ja käyneet kauppakeskuksessa lounaalla. Charlotte oli jäänyt vielä ostoksille. Julius ja minä kävimme autolla ja lähdimme kävelemään, kun alkoi hiukan tihkuttaa vettä. Kun Julius näytti aika väsyneeltä, kysyin häneltä, olisiko parempi mennä autoon ruokalevolle. Hän kannatti sitä ajatusta. Auto oli matala farmariauto, mutta sen takapenkin takana oli poikittainen parisänky. Julius meni sinne perälle pitkäkseen ja nukahti. Kun Charlotte tuli ostoksilta, hän meni Juliuksen viereen pitkälleen. Minä väsäsin takapenkistä vuoteen itselleni ja menin siihen pitkäkseni. - Sen pituinen se.
Uni nro 37
Nähty: Lauantaina 5.10.2013
Paikka: Suomessa pääkaupunkiseudulla
Läsnä: Barbara von Heidenberg, lukioaikainen luokkatoverini, minä
Unen tapahtumat:
Olin entisen luokkatoverini Tuulan kanssa autollani matkalla uuteen kauppakeskukseen. Menomatkalla oli yksi erittäin suuri ja vaikeaselkoinen monitasoliittymä, mutta löysimme kuitenkin perille hyvällä onnella. Kauppakeskus oli monikerroksinen, suuri ja sekava. Kävimme ensin erään pankinjohtajan luona. Meillä oli suunnitteilla jokin yhteinen hanke. Sitten tarkoituksemme oli mennä alempaan kerrokseen syömään lounasta. Olimme jo tilanneet ruoat ja istuneet alas odottamaan, kun Tuula päätti käydä vielä ylemmässä kerroksessa hoitamassa jonkin asian. Kun hän viipyi siellä niin kauan, että ruoka oli jo jäähtymässä, soitin hänelle. Hän kertoi puhelimessa tavanneensa siellä uuden naapurinsa Barbara von Heidenbergin, joka oli sanonut, että meidän kannattaisi vielä kolmistaan käydä se suunnitelma läpi. Kauhistuin ja kysyin, tietääkö Tuula, mitä kaikkea Barbara von Heidenberg on tehnyt Fürstenhofissa. Tuula vastasi, ettei tiedä. Aioin ensin kertoa Barbaran tekemistä murhista, mutta kun Tuulan ääni kuulosti oudosti nykivältä ja pelokkaalta, päättelin siitä, että Barbara ehkä kuulee puheeni. Siksi neuvoin vain Tuulaa olemaan hyvin, hyvin varovainen.
PS: Olin edellisenä iltana 4.10.2013 nähnyt jakson 1848, jossa kuolleeksi luultu Barbara von Heidenberg saapui uudelleen Fürstenhofiin kaikkien kauhuksi. Torstaina 17.10.2013 Kannelmäessä avataan uusi kauppakeskus Kaari.
Uni nro 36
Nähty: Torstaina 3.10.2013
Paikka: Suomessa pääkaupunkiseudulla
Läsnä: Charlotte ja Werner Saalfeld, minä
Unen tapahtumat:
Werner ja Charlotte Saalfeld olivat vierainani Suomessa. Olimme liikkeellä keltaisella Volvo 240 DL -henkilöautolla, joka oli minulla työsuhdeautona 1980-luvun alkuvuosina. Unissani toistuu usein sellainen, että tuo auto jäi aikanaan palauttamatta työnantajalleni ja se on minulla vieläkin. Charlotte halusi kokeilla, minkälaista on ajaa sellaista autoa. Hän istui kuljettajan paikalla, minä hänen vieressään ja Werner takapenkillä. Charlotte ei saanut autoa liikkeelle, kun sen automaattivaihteisto oli mennyt lukkoon. Lukon avaamiseen tarvittiin numerokoodi, jota en muistanut. Kokeilin siinä vieressä istuen erilaisia numeroyhdistelmiä, kunnes yksi niistä avasi vaihteiston ja pääsimme liikkeelle. Molemmat hymähtivät huojentuneina, mutta eivät sanoneet mitään.
Uni nro 35
Nähty: Perjantaina 23.8.2013
Paikka: Lapsuudenkotini Kumpulassa Helsingissä
Läsnä: Tri Michael Niederbühliä esittänyt näyttelijä, minä, muu perheemme nukkumassa
Unen tapahtumat:
Erich Altenkopf oli lopettanut Lemmen viemää -sarjassa esiintymisen ja oli Helsingissä. Hän teki jotakin kirjallista työtä yöllä lapsuudenkotini keittiössä. Meidän perhe oli jo nukkumassa. Minä heräsin ja menin käymään hänen luonaan. Hän ehdotti, että menisimme vintille kahville. Ottaisimme kahvit mukaan siitä keittiöstä ja joisimme ne vintillä. Pohdiskelin, että minun ei pitäisi juoda kahvia keskellä yötä, kun olin jo nukkumassa, mutta toisaalta tämä olisi ainutkertainen kokemus. Innostuin ehdotuksesta ja puhuttelin häntä leikilläni "Dok" kuten tv-sarjassa oli tapana, vaikka tiesin, ettei hän oikeasti mikään tohtori ole. Sitten kysyin, ottaisinko kahvin pahvimukiin vai kuppiin. Hän otti astiakaapista äitimme suuren posliinisen kermanekan ja sanoi, että tässä on hyvä kahvikannu. Hiukan epäröin, mitä äiti siitä sanoo, mutta suostuin kuitenkin. Siihen uni loppui. (Selitys: Kun työskentelin 18-vuotiaana Saksassa ravintolassa, siellä kahvia ei viety pöytään valmiiksi kuppiin kaadettuna, vaan kuppi vietiin tyhjänä ja kahvi pienessä kannussa, josta tuli kaksi kupillista.)
Uni nro 34
Nähty: Keskiviikkona 21.8.2013
Paikka: Sonnbichlereitten tupa
Läsnä: Hildegard ja Alfons Sonnbichler, joku vieras nainen, minä
Unen tapahtumat:
Vieras nainen nukahti Sonnbichlereitten sohvalle, jonka jälkeen Hildegard sanoi saksaksi: "Nyt voit sen tehdä." Muuta unessa ei ollut enkä tiedä, mitä piti tehdä, ja sanoiko hän sen minulle vai Alfonsille.
Uni nro 33
Nähty: Tiistaina 16.7.2013 aamuyöllä
Paikka: Jäi epäselväksi
Läsnä: Charlotte Saalfeld, muita ihmisiä
Unen tapahtumat:
En muista unesta mitään muuta kuin että Charlotte Saalfeld oli hurjana. Kenelle ja mistä syystä, sitä en muista. Muistamattomuuteni saattaa johtua siitä, että syön nyt vyöruusun jälkikipujen estämiseksi vahvoja kipulääkkeitä.
Uni nro 32
Nähty: Keskiviikkona 3.7.2013 aamulla klo 7-8 välillä
Paikka: Suomessa
Läsnä: Näyttelijä Sepp Schauer, minä, paljon muita ihmisiä
Unen tapahtumat:
Olin suuressa yleisötilaisuudessa. Iso sali oli aivan täynnä ihmisiä, jotka istuivat hiljaa ja kuuntelivat jotakin puhetta. Istuin keskellä salia penkkirivin viimeisellä tuolilla. Silloin käytävää pitkin lähestyi edestä päin näyttelijä Sepp Schauer. Kun hän oli minun kohdallani, tervehdin häntä sanomalla "Guten Morgen, Herr Sonnbichler!". Hän pysähtyi ja juttelimme siinä sitten melko pitkään. Yritin puhua saksaa, mutta aina välillä jokin sanonta tuli vahingossa englanniksi, jonka jälkeen yritin vielä sanoa saman saksaksi. Kerroin hänelle mm., että aloin seurata sarjaa noin jaksosta 860 alkaen, että Suomessa esitetään jaksot noin 1 1/2 vuotta myöhemmin kuin Saksassa, että viime vuonna katsoin Youtubesta tai ARD:stä ne jaksot, joita Suomessa ei vielä esitetty, ja että nyt katson päivittäin tuoreen jakson ARD:stä.
Palautin Sepp Schauerin mieleen, että eräässä jaksossa kauan sitten valmistauduttiin suomalaisen turistiryhmän saapumiseen Fürstenhofiin, mutta sitä ryhmää ei näytetty. Kysyin häneltä, olisiko mahdollista, että pieni suomalaisista faneista koottu ryhmä tulisi vierailulle Fürstenhofiin siten, että se kuuluisi juoneen. Hän vastasi "Ich glaube schon!" Se tarkoittanee, että hän uskoo sen olevan mahdollista. Sitten oli vielä jotakin puhetta siitä, miten sellaista vierailua pitää kirjallisesti anoa.
Uni nro 31
Nähty: Tiistaina 25.6.2013 illalla klo 22-23 välillä
Paikka: Jossakin Suomessa
Läsnä: Friedrich Stahl tai häntä esittävä näyttelijä, joku muu, minä
Unen tapahtumat:
Ajoin matkailuautoani. Vieressäni ohjaamossa istui joku. En tiedä, oliko hän vaimoni vai joku muu. Friedrich Stahl tai häntä esittävä näyttelijä istui asunto-osan sohvalla siten, että hän näki etuistuinten välistä hyvin myös eteenpäin. Siitä hän seurasi tarkkaavaisesti, mitä matkan varrella näkyi. Hän oli ensimmäistä kertaa sillä seudulla ja ehkä Suomessakin. Uni katkesi melkein alkuunsa, kun vaimoni, joka ei ollut vielä mennyt nukkumaan, teki jotakin sellaista, mikä herätti minut.
Uni nro 30
Nähty: Maanantaina 3.6.2013
Paikka: Jäi epäselväksi
Läsnä: Suomalaisen keskustelufoorumin nimimerkit Kirschbaum ja Saksanpähkinä, minä
Unen tapahtumat:
Seisoimme ulkona ja keskustelimme suosikkisarjamme alkavan viikon tapahtumista.
Uni nro 29
Nähty: Perjantaina 31.5.2013
Paikka: Jäi epäselväksi
Läsnä: Minä Nana-kissani kanssa, Xaver Steindle
Unen tapahtumat:
Olin tekemässä jotakin hoitotoimenpidettä kissalleni. Xaver Steindle seurasi sivusta ja ilmaisi kaksi kertaa, että se menee hyvin tai teen oikein.
Uni nro 28
Nähty: Keskiviikkona 15.5.2013
Paikka: Jäi epäselväksi
Läsnä: Charlotte Saalfeld, minä, muita ihmisiä
Unen tapahtumat:
Olimme suuressa salissa, joka oli jaettu siirrettävällä väliseinällä kahdeksi pienemmäksi saliksi. Väliseinän toisella puolella oli muutamia kymmeniä tuoleja riveittäin ja siellä oli menossa jonkun henkilön muistotilaisuuden alkuosa. Itse olin väliseinän toisella puolella, missä järjestimme Charlotte Saalfeldin johdolla pöytiä ja tuoleja siten, että niiden ääressä voi istua ja syödä. Siihen työhön osallistui myös muita, en muista tunsinko heitä. Kun pöydät ja tuolit oli järjestetty, jäimme odottamaan väliseinän toisella puolella pidetyn tilaisuuden päättymistä. Sen jälkeen väliseinä piti siirtää syrjään ja ihmisten tulla salin toiseen osaan pöytien ääreen. Istuimme ja odotimme. Lopulta aloimme ihmetellä, kuinka kauan se tilaisuus oikein kestää. Menin kurkistamaan väliseinän raosta ja näin, että myös toiselle puolelle oli tuotu pöytiä, tuolit oli järjestetty uudelleen pöytien ympärille ja ihmiset istuivat jo siellä pöytien ääressä. - En muista, kenen muistotilaisuudesta oli kysymys enkä sitä, tunsinko tilaisuuteen osallistuneita ihmisiä.
Uni nro 27
Nähty: Torstaina 9.5.2013
Paikka: Kotona Helsingissä
Läsnä: Minä
Unen tapahtumat:
Tausta: Olen todellisuudessa odotellut, milloin Bavaria Film GmbH:n julkaisema toukokuun "Drehspiegel" ilmestyy. Siinä kerrotaan kuukausittain heidän tuotannostaan, myös tämän tv-sarjan osalta, ketkä ovat tuotannossa mukana siinä kuussa: tuottajat, käsikirjoittajat, ohjaajat, näyttelijät ym. Jaksot esitetään Saksan televisiossa 2 kuukautta kuvauksen jälkeen. Siten toukokuun näyttelijäluettelo paljastaa, ketkä roolihenkilöt ovat sarjassa mukana heinäkuussa.
Unessa sain tiedon, että toukokuun Drehspiegel julkaistaan 14.-18.5. välisenä aikana, siis ensi viikolla, ja siinä on lueteltu loka-marraskuun näyttelijät. Ihmettelin, mitä järkeä siinä on. Jos on kysymys viime vuoden loka-marraskuusta, silloin tehdyt jaksot on jo esitetty televisiossa. Jos taas on kysymys tämän vuoden loka-marraskuusta, miksi ne tiedot julkaistaan ennen touko-syyskuun tietoja?
Uni nro 26
Nähty: Tiistaina 30.4.2013
Paikka: Suomessa, luultavasti Helsingissä
Läsnä: Tuntemattomia suomalaisia ihmisiä yleisötilaisuudessa, minä
Unen tapahtumat:
Näin sivusta, kun eräältä toiselta saman yleisötilaisuuden osanottajalta kysyttiin tv-kameran edessä, mikä ja miksi on hänen mielestään paras tv-ohjelma. Hän vastasi: "Lemmen viemää. Se on niin vaihteleva ja trendikäs." Vastaaja oli nuorehko nainen. Jäin miettimään, mitä hän tässä yhteydessä tarkoitti trendikkyydellä.
Uni nro 25
Nähty: Keskiviikkona 17.4.2013
Paikka: Helsinki
Läsnä: Prinsessa Sibylle von Liechtenbergiä esittänyt näyttelijätär, sihteerini Anne (1980-luvulta), poikani Juhani ja minä
Unen tapahtumat:
Oli kesäaika. Jollekin kotihoidossa olevalla lähiomaiselle piti hakea joka aamu jotakin itsehoitolääkettä tms. tietystä paikasta, mutta sitä ennen piti hakea toisesta paikasta resepti tai lähete. Suoritimme haun nelisteen kahdella polkupyörällä siten, että miehet polkivat ja naiset istuivat tarakalla. "Sibylle" oli minun kyydissä, iloisesti hymyilevänä. Hänen sopimuksensa tv-sarjassa oli päättynyt ja hän oli työttömänä näyttelijänä käymässä Suomessa. Reseptin tai lähetteen hakupaikassa jouduimme aina odottamaan vuoroa odotushuoneessa, jossa oli televisio ja muutamia pehmeitä sohvatuoleja. Harmittelin sitä, että reseptistä tai lähetteestä perittiin joka päivä maksu. Eräänä aamuna odotustilassa istui miehiä, jotka olivat tulleet sinne myymään tietokonejärjestelmää. Silloin tuoleja ei riittänyt kaikille. Minä kuitenkin istuin pehmeässä tuolissa. Anne kysyi, pitääkö hänen seistä vai tulla minun syliin istumaan. Sanoin, että hän voi tulla syliini. Hän lähestyi minua ja odotin onnellisena, että hän on pian sylissäni, mutta aivan viime hetkellä hän kiepsauttikin "Sibyllen" syliini. "Sibylle" oli yhtä hämmästynyt kuin minäkin, mutta hymyili iloisena.
Uni nro 24
Nähty: Perjantaina 22.3.2013
Paikka: Ulkona, ilmeisesti hotelli Fürstenhofin pihalla
Läsnä: Werner Saalfeld, joku muu ihminen, minä
Unen tapahtumat:
Tämä uni oli vain ihan lyhyt välähdys. Werner Saalfeld saattoi editseni (oikealta vasemmalle) jotakin muuta ihmistä, jota en kunnolla nähnyt. Ilmeisesti hän oli miespuolinen vieras, joka oli lähdössä. He puhuivat keskenään eivätkä kiinnittäneet minuun mitään huomiota.
Uni nro 23
Nähty: Keskiviikkona 20.2.2013
Paikka: Ulkona Snellmaninkadulla Helsingissä
Läsnä: Werner Saalfeld, André Konopka, minä, useita tuttuja ja vieraita ihmisiä
Unen tapahtumat:
Snellmaninkadulla Tuomiokirkon kohdalla esitettiin ulkona jakso sarjasta "Lemmen viemää". Yleisölle oli muutamia kymmeniä tuoleja keskellä katua, joka oli suljettu liikenteeltä. Kadulla oli myös paljon erilaista tv-teknistä kalustoa jalustoillaan ja kaapeleita. Suuri näyttötaulu oli kadun länsipuolella ja kuva projisoitiin siihen talosta kadun itäpuolelta. Minulla oli erikoinen kamera, jonka korkeus oli noin 8 cm, mutta pituus noin 30 cm. Sen takaseinässä oli saman muotoinen eli siis erittäin leveä näyttö. Kamerasta lähti ohut kaapeli jonnekin sisätiloihin kadun itäpuolelle. Minun piti kuvata näyttötaululta tietty lyhyt pätkä, jossa näkyy jokin paperilla oleva taulukko. Sen piti tulla pian esityksen puolivälissä olevan mainostauon jälkeen.
Ensin olin sellaisessa paikassa, mistä kuvaus ei olisi onnistunut. Siirryin oikealle eteen, missä Werner Saalfeld ja André Konopka istuivat, hekin siis katsomossa. He tiesivät, mitä minun piti tehdä ja vaihtoivat siitä muutaman sanan. Jouduin kulkemaan maassa matalana, etten menisi projisoidun kuvan eteen. Kamerani kaapeli juuttui välillä jonnekin ja jouduin palaamaan takaisin vähän matkaa. Koska kamerani kuva-ala oli niin leveä, siihen tuli varsinaisen kuvauskohteen lisäksi myös Suomen Pankin rakennuksen eteläpää sekä sen ja Tuomiokirkon välisen kadun päälle rakennetun asuintalon nurkka (jota ei todellisuudessa ole). Asuintalon katolla olevalla näköalaparvekkeella kaksi matkalle lähtevää, siinä talossa asuvaa maavoimien upseeria ravisti takkejaan. Heitä kyyditsevä nuori sotilas käveli talosta autolleen. - Odotin pitkään sitä kohtausta, joka minun piti kuvata, mutta sitä ei tullutkaan. Werner Saalfeld sanoi siitä jotakin hyvin ymmärtäväisesti.
Uni nro 22
Nähty: Lauantaina 2.2.2013
Paikka: Äitini asunto Helsingissä
Läsnä: Perheemme äiti, minä
Unen tapahtumat:
Äitini oli unessa paljon nuorempi kuin kuollessaan. Halusin esitellä hänelle "Lemmen viemää" -sarjaa. Näyttölaitteena oli rannekelloni. Äiti ei ollut asiasta kiinnostunut, mutta aina kun hän oli lähelläni, yritin saada sarjan näkymään rannekellossa. Hän katsoi sitä jonkin aikaa, mutta lähti sitten taas keittiöön. Kun olisin voinut näyttää lisää, kellostani kuului kyllä Charlotte Saalfeldin puhe, mutta näytöllä oli vain perinteinen pyöreä kellotaulu. Kun sain kuvan uudelleen näkyviin, sieltä tuli saman kohtauksen alku, jonka lopun olimme jo nähneet. Siinä esiintyivät Charlotte ja Robert Saalfeld sekä joku kolmas henkilö.
Uni nro 21
Nähty: Torstaina 31.1.2013
Paikka: Jossakin Suomessa
Läsnä: Werner Saalfeld / Dirk Galuba, minä
Unen tapahtumat:
Werner Saalfeld tai häntä esittävä näyttelijä Dirk Galuba oli yksin liikkeellä henkilöautolla Suomessa. Hän kysyi minulta neuvoa, miten saisi "Lemmen viemää" -sarjan näkymään täällä älypuhelimessaan. Yritimme yhdessä virittää hänen autossaan sitä puhelinta, käyttäen apuna kahta pastellisävyistä A4-kokoista paperia, joita olen ostanut Lidlistä. Uni ei jatkunut niin pitkälle, että tietäisin, onnistuiko se.
Uni nro 20
Nähty: Maanantaina 21.1.2013
Paikka: Hotelli Fürstenhof tai Sonnbichlereitten talo
Läsnä: Alfons Sonnbichler, Eva Krendlinger, muita sikäläisiä
Unen tapahtumat:
Uni koostui kahdesta erillisestä lyhyestä välähdyksestä. Yhdessä oli Alfons Sonnbichler, toisessa Eva Krendlinger. Lisäksi molemmissa oli myös muita sikäläisiä ihmisiä. Ensimmäisessä välähdyksessä oli kysymys jostakin matosta ja toisessa siitä, saako hiirenloukkua käyttää johonkin sellaiseen tarkoitukseen, millä ei ole mitään tekemistä hiiren tai muunkaan eläimen pyydystämisen kanssa.
Uni nro 19
Nähty: Maanantaina 14.1.2013
Paikka: Hotelli Fürstenhof
Läsnä: Doris van Norden, joku muu sikäläinen
Unen tapahtumat:
Tämä uni oli vain ihan lyhyt välähdys. Joku onnitteli Doris van Nordenia sen johdosta, että hänen häissään oli niin paljon väkeä. Doris otti onnittelun iloisena vastaan. Sitten sama henkilö lisäsi, että yleensä ihmiset eivät mielellään tule rikollisen häihin. Siihen Doris ei sanonut mitään, ihmetteli vain. Kuka tuo toinen henkilö oli, sitä en enää muista, mutta unessa hänet kyllä tunnistin.
PS: En ole vielä nähnyt Doris van Nordenin häitä enkä tiedä, paljonko siellä oli vieraita.
Uni nro 18
Nähty: Sunnuntaina 13.1.2013
Paikka: Malmi, Helsinki
Läsnä: Suomalainen psykiatri, Charlotte Saalfeld, Robert Saalfeld, minä
Unen tapahtumat.
Olin suomalaisen miespsykiatrin vastaanotolla hänen kotinsa olohuoneessa, joka sijaitsi uudessa, Malmin sairaalan tontille rakennetussa kerrostalossa. Myös hänen puolisonsa Charlotte Saalfeld oli asunnossa ja kuuli puheemme. Kerroin psykiatrille ongelmistani, viimeksi siitä, että vaikka jäin pois ansiotyöstä jo vuoden 2004 alussa, en ole vieläkään päässyt sellaiseen tilanteeseen, että kaikki ne työt olisivat tehtyinä, jotka olisi jo pitänyt tehdä. Istunnon loppuvaiheessa Robert Saalfeld, joka oli vierailulla äitinsä luona, tuli ulkoa samaan huoneeseen, mutta istui vain hiljaa sohvalla ja kuunteli.
Psykiatrisen vastaanoton päätyttyä keskustelimme kaikki yhdessä. Robert halusi tietää, mitä suomen kielen "aamiainen" tarkoittaa. Kerroin hänelle, että nykyisin sillä tarkoitetaan noin klo 7-8 välillä syötävää ateriaa, mutta lapsuudessani aamiaiseksi sanottiin klo 11-12 välillä syötävää ateriaa, jota nykyisin sanotaan lounaaksi. Silloin ei vielä käytetty sanaa "lounas". Yritin muistella, mitä sanaa siihen aikaan käytettiin varhain aamulla syötävästä ateriasta.
Lopuksi kysyin psykiatrilta seuraavaa vastaanottoaikaa. Hän käski minun tulla jouluaattoaamuna klo 8. Unessa elimme joulukuun alkua. Pohdin mielessäni, pitääkö hän silloin jonkinlaisen joulutilaisuuden kaikille potilailleen, mutta en kysynyt mitään. Lähdin sitten kävellen kotiin ja heräsin unesta matkan puolivälissä.
PS: Unessa näkemälläni psykiatrilla ei ole vastinetta todellisuudessa eikä Malmin sairaalan alueella ole sellaista rakennusta.
Uni nro 17
Nähty: Tiistaina 8.1.2013
Paikka: Matkailuautossani Suomessa
Läsnä: Eva Krendlinger, Markus Zastrow, minä
Unen tapahtumat:
Näin unta, että nukuin matkailuautossani, jossa on takana pitkittäinen parisänky. Nukuin käytävän puoleisella paikalla. Markus Zastrow nukkui seinän vieressä. Eva Krendlinger oli nukkunut meidän välissä, mutta hän oli jo herännyt ja noussut ylös keittämään kahvivettä. Juomavesikanisteri oli kuitenkin jäässä. Hän näytti sitä meille ja sanoi, että Etelä-Mongoliassa on pakkasta pitkälle kevääseen. Markus ei herännyt eikä sanonut mitään. Minä kuulin, mitä Eva sanoi, mutta en sanonut mitään. Ajattelin vain mielessäni, että hän on ensimmäistä kertaa Suomessa eikä tiedä, minkälainen ilmasto täällä on, ja yritin jatkaa nukkumista.
Uni nro 16
Nähty: Lauantaina 5.1.2013
Paikka: Rivitaloasunto Pohjois-Helsingissä
Läsnä: Alois Pachmeyer, suomalainen asunnonvälittäjä, minä
Unen tapahtumat:
Pormestari Alois Pachmeyer oli perinyt vanhan yksinäisen miehen, joka oli asunut omistamassaan rivitaloasunnossa Pohjois-Helsingissä. Pachmeyer oli antanut sen myytäväksi suomalaiselle asunnonvälittäjälle, joka oli julkaissut myynti-ilmoituksen. Olin nähnyt sen ilmoituksen. Jos olisin halunnut muuttaa siihen asuntoon, olisin voinut pyytää työnantajaani ostamaan sen minulle työsuhdeasunnoksi. Menin katsomaan asuntoa heti 2 tunnin pituisen esittelyajan alkaessa. Muita katsojia ei ollut, joten kävin kaikki sisä- ja ulkotilat läpi asunnonvälittäjän kanssa kahdestaan. Lopuksi päätin, että en halua muuttaa sinne epämukavan porrasratkaisun vuoksi. Asunnossa oli nimittäin kaksi asuinkerrosta ja niiden alapuolella kellari. Kerroksesta toiseen pääsi vain kapeita metalliportaita, jotka olivat yhtä jyrkät kuin tikapuut. Samalla piti pitää molemmilla käsillä kiinni metallikaiteista. Kerrosten välinen aukko oli ahdas kuin sotalaivoissa eli siitä mahtui vain, jos ei ollut liian lihava tai roteva.
Pachmeyer saapui paikalle toisen esittelytunnin aikana. Hän tutki ensin vainajan takkien taskut. Perinnöksi tiedettiin nimittäin vain se kalustettu asunto irtaimistoineen, mutta esim. mitään pankkitiliä ei ollut löytynyt. Sitä siinä ensin yhdessä ihmettelimme. Taskuistakaan ei löytynyt mitään erikoista. Koska Pachmeyer ja minä tunsimme toisemme ennestään, esittelin asunnon tiloja hänellle. Välittäjä jäi yläkertaan odottelemaan mahdollisia muita katsojia. Kun olimme lähdössä kellarista ylös niitä jyrkkiä portaita, valittelin Pachmeyerille niiden epämukavuutta. Hän sanoi, että ne eivät häntä haittaa, sillä hän tottui sellaisiin nuorena armeijassa. Lähdin kiipeämään kellarista vasta sitten, kun Pachmeyer oli päässyt jo yläkertaan. Jompikumpi heistä päästi porraskuiluun vierimään sellaisen 2-5 kilon käsipainon. Katsoin kauhuissani sen tuloa päälleni, mutta välikerroksen kohdalla se onneksi menikin sinne, eikä tullut kellariin saakka. Huokasin helpotuksesta ja heräsin unesta
Vuosina 2011-2012 näkemäni unet 1-15 on arkistoitu 20.06.2012 aloittamaani artikkeliin
http://timontti.blogspot.fi/2012/06/furstenhof-aiheiset-uneni.html
Fürstenhofin esittely:
Siirsin sen 28.3.2016 omaksi sivukseen, jonka linkin pitäisi näkyä blogin kansilehdellä.
