Syksyllä 2014 aloittamassani manifestointiharjoituksessa, josta kirjoitin tänne 2014-09-15, oli kaksi tavoitetta. Niistä ensimmäinen liittyi ihmisenä kehittymiseen. Toinen tavoite oli aiemman työhuoneeni muuttaminen sekavasta täyteen ahdetusta varastosta jooga- ja vierashuoneeksi. Tässä artikkelissa kerron, kuinka tuo jälkimmäinen hanke on edistynyt. Ensimmäisen hankkeen edistymisestä kirjoitan pian erillisen artikkelin, jonka otsikoksi tulee luultavasti "Elämän viisautta".
Jälkimmäinen hanke pysähtyi pian, kun huomasin, että kissamme tarvitsee oman huoneen ja entinen työhuoneeni sopi mainiosti siihen tarkoitukseen juuri sellaisena kuin se oli - siis kaikkine lattialla olevine pahvilaatikoineen ja muine romuineen. Rakas kissamme jouduttiin kuitenkin lopettamaan jo viime kesänä 19 vuoden ikäisenä. Sen jälkeen tähän huoneeseen on kertynyt vain lisää tavaraa ja olen ollut voimaton hanketta edistämään. Aivan hiljattain olen kuitenkin "voimaantunut" (muotisana!) ja tunnen itseni nyt energisemmäksi kuin pitkään aikaan. Tämä liittyy manifestointiin siten, että kuvittelen nyt mielessäni tilannetta syntymäpäivänäni vajaan kahden vuoden kuluttua. Kuvittelen mielessäni, että silloin olen tehnyt kaikki ne kotityöt, jotka tällä hetkellä ovat rästissä tai vasta suunnitelmissani. Siitä eteenpäin voin sitten elää niistä vapaana tai mahdollisesti kuolla tyytyväisenä. Entisen työhuoneen muuttaminen jooga- ja vierashuoneeksi tarkoittaa nimittäin käytännössä lähinnä tähän huoneeseen keräämäni erittäin runsaan ja monipuolisen paperilla ja osittain vain aivoissani olevan aineiston käsittelyä, kuten dokumentointia, skannausta, digikuvausta, arkistointia ja julkaisemista.
Kysymys ei ole työelämässä tavallisesta projektityöskentelystä, jossa hanke olisi jaettu aikataulutettuihin tehtäviin. Päinvastoin, minulla ei ole mitään työsuunnitelmaa eikä tehtäväkohtaisia aikatauluja. Joka päivä teen niitä asioita tästä kokonaisuudesta, joita juuri silloin huvittaa tehdä. Energisenä pysyminen edellyttää kuitenkin, ettei hajoita huomiota liian moniin sellaisiin asioihin, jotka eivät mitenkään edistä tavoitteiden saavuttamista.
Viikonloppu 28.-29.5.2016
Vaikka asun Malmilla, en mennyt lauantaina Malmin lentoasemalla järjestettyyn yleisötilaisuuteen, jonne luvattiin myös legendaarisen saksalaisen Mathias Rustin saapuvan. Hän oli se nuorimies, joka vuonna 1987 lensi pienellä Cessnalla yksin Malmilta Moskovan Punaiselle torille.
Vaikka asuin koko kouluaikani Kumpulassa, en mennyt lauantaina perinteiseen Kumpulan karnevaaliin. Se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1991, jolloin otin siellä paljon valokuvia: https://goo.gl/photos/y9FovVzcu2UjwWHM6
Vaikka olen Suomen Naturistiklubi ry:n jäsen, en mennyt sunnuntaina Lietoon yhdistyksen kesäkauden avajaisiin.
Sen sijaan: Kävin kotona läpi muutamia mappeja ja useita riippukansioita, joissa on eri aiheisia papereita 1970-luvulta alkaen. Hävitin sellaiset paperit, joita en katso enää tarvitsevani. Vein paperinkeräysastiaan yhden muovikassillisen sinne kelpaavia papereita ja sekajätteisiin kaksi isoa muovipussillista silputtuja papereita. Tämän ansiosta hyllyköstä vapautui tilaa sen verran, että sain siirretyksi lattialta hyllykköön yhden lehtileikelaatikon ja kotelon, jossa on autoni varusteiden käyttöohjeita yms. Tulipa hyvä mieli! En kuitenkaan ollut kotona koko päivää, vaan kävin sekä lauantaina että sunnuntaina kävellen lounastamassa kävelymatkan päässä kotoa olevassa palvelukeskuksessa, missä tietty lähistöllä asuva vakioporukka käy syömässä lähes päivittäin. Kutsun sitä paikkaa nimellä "Vanhusten paratiisi", mutta tuo nimiehdotukseni ei ilmeisesti voittanut viime talvena järjestettyä nimikilpailua, kun en ole saanut siitä luvattua palkintoa.
Maanantai 30.5.2016
Vaatekaappini on viereisessä huoneessa, mutta se on ollut niin täynnä, että käyttämäni paidat eivät ole mahtuneet sinne, vaan niitä on roikkunut henkareissa tämän huoneen oven kahvassa silloin kun eivät ole päälläni tai pyykkikorissa tai pesun jälkeen kuivumassa. Tänään kävin läpi tuon vaatekaapin sisällön muuten paitsi ylhäällä olevan hyllyn, missä on housuja ja puseroita.
Kaapin pohjalla on iso avonainen muovilaatikko täynnä kenkiä, joita harvoin käytän. Käyttökengät ovat eteisessä ja kellarissa. Sovitin tänään kaikkia siinä laatikossa olevia kenkiä ja päätin viedä keräykseen nahkapohjaiset melko korkeakorkoiset kengät, joita käytin syyskuuhun 2001 saakka tilaisuuksissa, joissa joutui tanssimaan. Silloin ostin varsinaiset tanssikengät, jotka ovat pehmeät ja mukavat. Laatikossa näytti olevan kolmet kengät, joita en ole vielä käyttänyt kertaakaan. Ne on ollut joskus "pakko ostaa", kun on saanut hyvät kengät edullisesti! :) Laatikon vieressä oli tyhjä laukku entisestä ostoskärrystä, jonka pyörä meni rikki. Siihen pakkasin tänään työhuoneen lattialta kolme muovipussillista sellaisia tarvikkeita, joita tarvitaan sängyn ja vaatteiden suojaksi, jos joku saa jatkuvan ripulin, kuten minulla oli selkänikaman murtumisen jälkeen vuonna 2011. Toivottavasti niitä ei koskaan tarvita, mutta kun ne olivat aikanaan kalliita ostaa ja edelleen käyttökelpoisia, ei niitä oikein viitsi hävittääkään.
Sitten ne paidat: Sovitin ensin päälleni jokaisen paidan ja totesin, että kaksi flanellipaitaa oli kulunut jo sekajätetasoisiksi ja kaksi muuta paitaa oli kutistunut minulle liian pieniksi. Kaikki muut tuntuivat edelleenkin käyttökelpoisilta, mutta niiden lukumäärä pitäisi saada sen verran pienemmäksi, että ne mahtuisivat vaatekaapissa niille varattuun tilaan. Lopulta keksin sellaisen päätöksentekotavan, että vein kaikki käyttökelpoiset paidat toiseen huoneeseen sängyn päälle ja poimin sieltä 20 sellaista, joita haluan ehkä joskus käyttää. Ne mahtuivat kaappiin. Loput 14 vien huomenna UFF:n keräyslaatikkoon. Saavat sitten toiset päättää, mikä vielä kelpaa köyhille ja mikä ei. Kaksi oikein mukavaa paitaa hylkäsin sen vuoksi, että olen esiintynyt niissä kauan sitten otetuissa valokuvissa. Toinen niistä oli profiilikuvassani Facebookissa kolmisen vuotta. Ei tuntuisi kívalta, jos joku sanoisi jossakin "Hei, oletko sinä Timo Ahjos? Paidasta tunsin!" :))
