Tässä artikkelissa muistelen, kuinka eräät ihmiset viettivät syntymäpäiviään 1970-1980-luvulla. Osallistuin silloin työni puolesta professori Teivo Pentikäisen (60v 1977), Kansan hallintojohtaja Arvo Palon (50v 1980), erään Hakan johtajan (50v 1980-luvulla) ja professori Jussi Linnamon (60v 1984) syntymäpäivien juhlintaan. Sitten kerron eräiden tuttujeni syntymäpäiväjuhlista ja lopuksi siitä, miten omaa eilistä 75-vuotispäivääni vietettiin.
Johtajien julkiset juhlat
Palo ja Linnamo pitivät vastaanoton kotonaan saman kaavan mukaan. Onnittelijat tulivat ensin 2-6 hengen ryhminä pieneen huoneeseen, jossa joku piti onnittelupuheen. Päivänsankari vastasi siihen kiitospuheeella. Sen jälkeen nostettiin sampanjamalja. Siinä vaiheessa Palon luona taustallani seissyt aktuaari Antti Törrönen kuiskasi korvaani niin, että kaikki sen kuulivat: "Perhana, mä otin vahingossa Pommacia." Sitten ryhmä siirtyi isoon olohuoneeseen, missä oli vielä paljon aiemmin tulleita onnittelijoita juomassa kahvia pääasiassa seisallaan. Sieltä sitten jokainen poistui omia aikojaan hyvästelemättä. Linnamon luona minä olin koko Kansa-konsernin virallinen edustaja, koska kaikki minua ylemmät johtajat olivat silloin jossakin Helsingin ulkopuolella. Minulla oli "adjutanttina" itseäni vanhempi Kansan hallintokuntien sihteeri. Olin perehtynyt Linnamon ansioihin ja valmistellut puheen, jonka Linnamo keskeytti kiitoksellaan melko lyhyeen.
Teivo Pentikäinen jäi eläkkeelle 60 vuotta täytettyään. Hän piti silloin jossakin ravintolassa suuren juhlan, jonne oli kutsuttu monia kymmeniä vakuutusalan johtajia illalliselle. Hän oli kuulemma jakanut etukäteen listan, mitä hän toivoi syntymäpäivälahjaksi. Listan kärjessä lienee ollut kallis järjestelmäkamera varusteineen. Hakan johtaja, jonka nimeä en muista, piti illallisjuhlan Hakan edustustiloissa Upinniemessä. Joku onnittelijoista, luultavasti se oli Hakan toimitusjohtaja Piipari, kysyi päivänsankarilta, onko "viidenkymmenen villitys" jo alkanut. Päivänsankari vastasi "Ei vielä".
Nuo olivat sellaisia suuria juhlia, joihin lähetettiin painetut kirjalliset kutsut monta viikkoa etukäteen. Kuitenkin presidentti Urho Kekkonen sanoi joskus, että syntymäpäiville ei kutsuta vaan sinne tulevat ne, jotka haluavat onnitella. Siinä ajattelutavassa syntymäpäiville kutsumista pidetään muistutuksena, että pitää ostaa ja tuoda jokin lahja. On asiallista tiedustella etukäteen, pitääkö päivänsankari vastaanottoa ja jos pitää, missä ja milloin. Aikanaan monien melko tavallistenkin ihmisten syntymäpäivistä ilmoitettiin valokuvan kanssa esim. Suomen Kuvalehdessä. Siinä saattoi olla maininta vastaanotosta tai "Matkoilla".
Tuntemieni yksityishenkilöiden syntymäpäivät
Mieleenpainuvimman yksityishenkilön syntymäpäiväjuhlan, johon olen osallistunut, järjesti RUK-kurssikaverini Christian Carlsson huhtikuussa 1975, kun hän täytti 25 vuotta. Meidät oli kotiutettu armeijasta saman vuoden tammikuussa. Hän kutsui sinne ystäviään eri elämänvaiheista. Minä olin ainoa, johon hän oli tutustunut armeijassa. Olin myös ainoa suomenkielinen, kaikkien muiden äidinkieli oli ruotsi. Juhla pidettiin jossakin kerrostaloasunnossa Helsingissä, ehkä Ruskeasuolla. Kun tulin sisään, hän esitteli muut minulle tähän tapaan: "Susse, Hasse, Bosse, Janne och Robert". Kutsukortissa luki, että lahjaksi saa tuoda vain alkoholijuomia. Niitä siellä nautittiinkin runsaasti. Päivänsankari ja hänen ystävättärensä olivat myös esiintyviä taiteilijoita, joten siellä oli paljon musiikkia ja tanssittiinkin. Yhdessä vaiheessa ne poistuivat, jotka halusivat ehtiä viimeiseen bussiin. Loput jäivät sitten taksikyydin varaan. Minä ajattelin, että olen loppuun saakka, kun harvoin käyn missään. Kun isäntä oli saattanut bussilla lähtevät ulos, hän tuli olohuoneeseen ja lausui ikimuistoiset sanat: "Nu är de överflödiga människor borta, nu ska vi börja doka!" (Nyt ylimääräiset ihmiset ovat poissa, nyt aletaan ryypätä!)
Omassa tuttavapiirissäni ehkä vain kolme henkilöä on järjestänyt omalla kustannuksellaan sellaisen syntymäpäiväjuhlan, johon on etukäteen kirjallisesti kutsuttu ja jossa on ollut muutakin ohjelmaa kuin tarjoilua. Olen osallistunut niistä vain yhteen, joka oli nuorimman sisareni 60-vuotispäivänä vuonna 2016. Se pidettiin Kumpulan kylätilassa, jota voi vuokrata yksityistilaisuuksiin. Vieraita oli ehkä parikymmentä. Muistaakseni siellä tarjoiltiin täydellinen ateria. Yksi esiintyjä oli tunnettu sähkökanteleen soittaja, mutta myös kaksi sisartani esittivät jotakin hämäläisissä kansallispuvuissa.
Omat vaatimattomat syntymäpäiväni
Muistan vain 15-vuotispäiväni sellaisena, missä oli tarjoilun lisäksi ennalta suunniteltua ohjelmaa. Olin silloin käynyt useiden Käpylässä asuvien koulukavereitteni synttäreillä ja siitä oli tullut valtava sosiaalinen paine järjestää vastaavat kutsut omana syntymäpäivänä. Onneksi muu perhe suhtautui siihen myönteisesti. Äiti järjesti tarjoilun ja kaikki perheenjäsenet olivat sen aikaa jossakin muualla. Jännitin sitä tilaisuutta valtavasti, koska asuimme Kumpulassa ja vaatimattomammin kuin Käpylässä asuvat kaverini. Keksin meille kuitenkin sellaisen pelin, jota vain meillä voitiin pelata. Enkä kuullut keneltäkään jälkikäteen mitään kielteisiä kommentteja.
50-vuotispäivänä olin "matkoilla" eli tarkemmin sanottuna vain sen päivän autoretkellä Lahdessa. Olin saanut paljon onnittelukortteja ja lähetin jokaiselle kiitoskortin Lahdesta. 60-vuotispäivääni olin suunnitellut vietettävän isona sukujuhlana perintökiinteistöllämme Hollolan Isosaaressa, mutta yhden sisareni ja hänen poikansa suhtautuminen minuun oli jostakin syystä muuttunut niin vihamieliseksi, että epäilin juhlan onnistumista. Siksi luovuin siitä. Kun täytin 70 vuotta, toinen elossa olevista sisaristani ja Lahdessa kakkosasuntoa pitävä serkkuni kysyivät etukäteen, pidänkö vastaanottoa. Sanoin pitäväni Messilän leirintäalueella Hollolassa. Vaimonikin yöpyi siellä silloin yhden yön matkailuautossani. Serkkuni tuli sinne ravintolalounaalle. Sisareni tuli tyttärensä ja lapsenlapsensa kanssa vähän myöhemmin. Muistaakseni heidän kanssaan nautimme kakkukahvit matkailuautossani.
Eilen lauantaina täytin 75 vuotta.
Edellä mainittu serkkuni kysyi hyvissä ajoin, pidänkö vastaanottoa. Hän totesi samalla, että vaimonsa urheiluleirin vuoksi he voisivat tulla käymään vasta maanantaina. Suhtauduin kielteisesti. Kerroin olevani äärimmäisen stressaantunut monestakin eri syystä ja toivovani, että syntymäpäiväni menisi ohi mahdollisimman vähällä huomiolla. Niitä stressin aiheita olivat siinä vaiheessa: 1) Minun pitäisi nyt toukokuussa aloittaa taloyhtiömme toiminnantarkastus heti kun saan tilinpäätöksen ja muun aineiston käsiini. Isännöitsijä ja hallitus eivät ole vielä saaneet valmiiksi tilinpäätöstä, jonka lakisääteinen määräaika oli huhtikuun loppuun mennessä. 2) Matkailuautoani kolhittiin Bilteman pysäköintipaikalla marraskuussa eikä jo marraskuussa tilattuja varaosia ole vielä saatu. Ehkä joudun viemään sen korjaamolle juuri ennen syntymäpäivääni. 3) Ajokorttini vanhenee syntymäpäivänä eikä ole varmuutta, ehdinkö saada uuden ajokortin ennen sitä. Jos pitäisin vastaanoton Messilässä kuten 5 vuotta aeimmin, en ehkä saisi ajaa autoa enää seuraavana päivänä. 4) Taloyhtiömme lähettämä remonttimies voi milloin tahansa tulla aloittamaan asuntomme saunan ja pesuhuoneen perusteellisen remontin, jonka arvioidaan kestävän kuivauksineen 1,5 kuukautta. Sen remontin teko on meille suuri etu, mutta siitä aiheutuu myös paljon haittaa, kun emme voi sen aikana käyttää suihkua ja pesukonekin täytyy nostaa eteiseen.
5) Kotivastaanoton pitäminen sekavaksi tavaravarastoksi muuttunessa asunnossamme vaatii suuritöisen tavaroiden järjestämisen ennen kuin tänne kehtaa ketään kutsua. - Tuon kaiken kerrottuani serkkuni toivotti vain sähköpostitse omasta ja vaimonsa puolesta onnea seuraavalle neljännesvuosisadalleni.
Rovaniemellä asuva 91-vuotias serkkuni lähetti hyvissä ajoin yhteisen onnittelukortin minulle ja vaimolleni, jolla on samana päivänä nimipäivä. Se on sellainen taitettu kortti, jossa on yhdellä sivulla painettu kukkakuva ja kolmella sivulla hänen kirjoittamaa tekstiä. Kiitin siitä soittamalla puhelun, joka venyi lähes tunnin pituiseksi.
Vaikka emme olleet kutsuneet muita vieraita kuin vaimoni isän, varauduimme kuitenkin pahimpaan eli yllätysvieraisiin. Vaimoni teki valtavan työn siivotessaan erilaisia tavarakasoja pois näkyvistä. Minun osuudeksi jäi lähinnä vain asunnon imurointi ja parvekkeen lattian osittainen puhdistus. Vaimoni osti kakun ja minä kävin ostamassa yllätysvieraiden varalle kaikkea sellaista epäterveellistä syötävää ja juotavaa, mitä kahvikutsuilla on Suomessa tapana tarjota. Juhlapäivän aamuna vaimoni vielä parturoi hiukseni.
Onneksi yllätysvieraita ei tullut eikä kukaan soittanut puhelimella. Sen sijaan sain puhelimeen kaksi onnittelua tekstiviestinä ja Messengeriin kaksi onnitteluviestiä. Niissä oli kaikissa vain 1 tai 2 sanaa ja muutamia kuvallisia symboleja. Facebook huomauttelee nykyisin kavereitten syntymäpäivistä ja kehottaa onnittelemaan. Minä en ole kuitenkaan julkistanut syntymäpäivääni Facebookissa, joten sieltä ei kukaan saa kehotusta onnitella minua. - Juhlapäivänä keksin vielä sellaisen idean, että voisin viedä jonkun mahdollisen yllätysvieraan seuralaisineen samana tai seuraavana päivänä syömään läheiseen ravintolaan, missä voi kaunilla ilmalla istua ulkonakin. Yhdelle onnitteluviestin lähettäjälle sitä ehdotinkin, mutta onneksi hän ei ottanut tarjousta vastaan, koska heillä on perheessä kahdella alkavan flunssan oireita. Sehän voi olla vaikka koronaa.
PS: Juuri kun olin saanut tämän artikkelin valmiiksi ja julkaistuksi, sain vielä USA:sta sähköpostitse kukallisen onnittelun. Tämän jakelun jälkeen myöhästyneitä onnitteluita tulee luultavasti enemmänkin, mutta niistä en enää tiedota. Kiitos kuitenkin!
