Raportointi
Kristilliseen kasvatukseen sisältyy ajatus tuomiopäivästä. Se on kuoleman jälkeinen tilanne, jolloin ihminen joutuu tilille kaikesta, mitä on elämänsä aikana tehnyt tai jättänyt tekemättä. Toisaalta sanotaan, että tilaisuus tekee varkaan. Jos ihmisellä on täysi varmuus siitä, että jokin väärä teko tai laiminlyönti ei koskaan tule ilmi, se houkuttelee laiminlyönteihin. Uskovainen ihminen ehkä ajattelee, että Jumala kuitenkin näkee ja ottaa asian puheeksi tuomiopäivänä.
Johtopäätöksiä viikon 5/2023 työkokeilusta
Minulla on ollut viime aikoina usein sellainen tapa, että aamutoimien jälkeen olen mennyt takaisin nukkumaan ja herännyt sitten vasta klo 11 lounaalle. Iltapäivällä olen ehkä tehnyt yhden tärkeän asian. Olipa se laadultaan henkistä tai fyysistä, olen siitä aina suoriutunut, mutta sen jälkeen olen taas tuntenut itseni väsyneeksi. Monta kertaa olen nukkunut päiväunta myös alkuillasta. Jos olen joutunut käymään jossakin kodin ulkopuolella, se on väsyttänyt usein vielä seuraavanakin päivänä.
Viikolle 5/2023 (30.1.- 5.2.2023) minulle kasaantui tavallista enemmän pakollisia tehtäviä. Ilman raportointivelvollisuutta en olisi niitä kaikkia jaksanut tehdä. Siispä aloin raportoida ajankäytöstäni tunti tunnilta ja päivä päivältä julkiseen blogiin, josta kerroin Facebookissa kavereilleni. En tiedä, seurasiko sitä kukaan, mutta pelkkä tietoisuus siitä, että joku ihminen ehkä luki raporttejani, antoi minulle energiaa käyttää aikani tehokkaasti. Nyt (5.2.2023) mietin, jatkaisinko samaa tai samantapaista käytäntöä myös seuraavilla viikoilla. Jos jatkan, esitystapaa pitää jotenkin tiivistää, ettei raportin kirjoittamiseen menisi niin paljon aikaa, mutta siitä ei saa kuitenkaan tehdä sellaista koodikieltä, että sitä ei kukaan muu ihminen ymmärrä. Silloin se menettäisi työenergiaa lisäävän vaikutuksensa.
Suunnittelu
Minulla ei ole ollut ongelmana suunnittelun puute vaan se, että suunnitelmat eivät toteudu. Raportoinnin tehostamisen toivon nyt johtavan siihen, että tekisin joka viikko jotakin suunnitelmieni toteuttamiseksi. Suunnittelussa sovellan Ilkka Koppelomäen kirjassaan "Elämäni kirja" antamia ohjeita. Kirjoitan tähän osittain omin sanoin muistinvaraisesti sen olennaiset ideat: 1. Ensin kysytään ja kirjataan ylös: "Mitä haluaisit elämäsi aikana saada aikaan?" Siinä saa haaveilla sellaisiakin asioita, jotka tuntuvat täysin mahdottomilta käytännössä toteuttaa. 2. Sitten tehdään "Master-suunnitelma", jossa konkretisoidaan tavoitteita ja mietitään "merkkejä", joista tietää, onko jokin tavoite toteutumassa. Siinä otetaan myös kantaa aikataulutukseen esim. neljännesvuoden tarkkuudella, mitä aiot silloin tehdä haaveilemiesi asioiden hyväksi. 3. Aina kuukauden vaihtuessa laaditaan kuukausisunnitelma alkavalle kuukaudelle. Sitä tehdessä yksi vaihe on Master-suunnitelman läpikäynti ja tarvittaessa päivitys, etteivät siihen kirjatut asiat pääse unohtumaan. 4. Viikkosuunnitelman teen joka sunnuntai Ilkan kirjasta drive.google.comiin kopioimalleni lomakkeelle, missä on paljon kysymyksiä ja neuvoja. Jokaisen kuluneen päivän kohdalle kirjoitetaan sen päivän parhaat onnistumiset ja mistä olen erityisesti sen päivän päättyessä kiitollinen. Värikoodilla ilmaistaan, edistyivätkö edellä suunnitelmissa 1-2 mainitut tavoitteet sen päivän aikana.
Päiväkirjablogi
Kaikissa Ilkka Koppelomäen kirjan suunnitteluvaiheissa on olennaista katsoa ensin edellisen kauden onnistumiset. Ihmisaivoilla kun on biologisista syistä taipumus unohtaa nopeasti onnistumiset ja keskittyä ajattelemaan edessä olevia ongelmia ja haasteita. Tulee mukavampi olo, jos huomaa saaneensa sentään jotakin aikaan, vaikka välillä tuntuisi siltä, että mitään edistystä ei ole tapahtunut. Siinä tarkoituksessa olen täydentänyt Ilkan systematiikkaa päiväkirjablogilla, joka on ihan oma keksintöni. Siinä kerron selväkielisesti kuvitellulle tai todelliselle, tutulle tai tuntemattomalle lukijalle jokaisesta päivästä, miten sen vietin ja mitä sain aikaan. Päiväkirjablogini on julkinen eli kenen tahansa luettavissa. Ilmoitan siihen kirjoittamistani teksteistä 1-2 kertaa viikossa Facebook-kavereilleni ja muutamille ystävilleni, jotka eivät halua käyttää Facebookia.
(Aloitin tämän artikkelin kirjoittamisen 5.2.2023, mutta täydensin ja julkaisin sen vasta 6.12.2023.)
