Lyhyesti sanottuna olen valinnut itselleni kaksi toivetta, jotka yritän saada toteutumaan manifestoimalla. Ensimmäinen niistä liittyy itsensä hyväksymiseen/rakastamiseen ja ihmissuhteisiin. Toisessa on kysymys kodin työ- ja varastohuoneen muuttamisesta jooga- ja vierashuoneeksi. Tässä blogissa kerron edistymisestäni ja kokemuksistani yleisellä tasolla sekä tuon jälkimmäisen toiveen toteutumisesta. Ensimmäisen toiveen toteutumisen yksityiskohtainen julkinen kuvaaminen aiheuttaisi todennäköisesti vain vahinkoa, joten siitä voin ehkä kertoa vain joitakin yleisiä havaintoja.
Päivitetty viimeksi sunnuntaina 23.11.2014.
Tässä siis kerron manifestointikokemuksistani yleensä ja yksityiskohtaisesti toisen manifestointikohteeni toteutumisesta. Siinä on kysymys toiveesta saada kotona oleva entinen työhuoneeni, josta on sittemmin tullut melko siivoton varastohuone, muunnetuksi viihtyisäksi joogahuoneeksi omaan käyttöön ja tarvittaessa vierashuoneeksi. Tämä toive on ollut työlistallani jo pitkään, mutta esim. viimeksi kuluneiden 24 kuukauden aikana siinä ei ole tapahtunut minkäänlaista edistymistä. Päinvastoin lattialle on kertynyt entistä enemmän sellaista tavaraa, joka ei mahdu mihinkään kaappeihin. Koska suurin osa lattiasta on tavaroiden peitossa, huoneen imuroiminenkin on lähes mahdotonta. Periaatteessa tämän toiveen toteuttaminen ei vaatisi muuta kuin käytännön työtä, mutta minulla ei ole ollut siihen tarvittavaa energiaa. Projektin etenemistä voi seurata tästä VALOKUVA-ALBUMISTA!
Tapahtumat käänteisessä aikajärjestyksessä eli tuoreimmasta vanhimpaan:
Sunnuntaina 23.11.2014:
Manifestoinnin tavoitteena on luoda omaa elämäänsä kaikkein syvimmistä sielusta lähtevistä toiveista käsin. Yksi hyvään elämään kuuluva asia olisi ystävien tapaaminen luonnossa eikä vain Facebookissa, keskustelufoorumeilla tai sähköpostitse. Ja nimenomaan sellaisten ystävien löytäminen ja tapaaminen, joiden kanssa voisi puhua henkilökohtaisistakin asioista. Olen hiljattain tehnyt kaksi sellaista tapaamisehdotusta, molemmat vaimoni siunauksella, kun kysymys on naisista. Molemmat kuuluvat Suomen Syöpäpotilaat ry:n hematologiseen tukiryhmään kuten minäkin, joten kysymys olisi samalla keskinäisestä vertaistuesta. Molemmat tapaamisehdotukseni tulivat torjutuiksi, mutta eri tavoin. Ensimmäisestä tuli mukava Facebook-keskustelukumppani, joka haluaa lykätä tapaamisen johonkin akuutin sairautensa myöhempään vaiheeseen. Nyt hän käy sairaalassa miehensä ja tyttärensä kanssa eikä kaipaa minua sinne. (Lisäys 16.9.2017: Pitkän nettituttavuuden jälkeen hän menehtyi sairauteensa emmekä koskaan tavanneet.) Toisen henkilön olen tavannut ohimennen potilasverkostojen kokouksissa, mutta meillä ei ole ollut siellä koskaan tilaisuutta paremmin tutustua. Nyt tapasin hänet jälleen ohimennen eräässä tilaisuudessa. Kun hän ei ole Facebookissa, vaihdoimme puhelinnumerot, soitin hänelle seuraavana päivänä ja sovimme tapaamisesta lounaan ääressä tänään. Seuraavana aamuna sain häneltä kuitenkin tekstiviestin, jossa hän peruutti tapaamisen, koska oli lukenut netistä ”kirjoitelmiani”. Olen julkaissut paljon kirjoituksia netissä viimeisen 19 vuoden aikana enkä tiedä tarkemmin, mitä niistä hän oli lukenut. Minulle se oli kuitenkin murheellinen kommentti, kun kirjoitusteni taustalla on aina ollut toive tulla hyväksytyksi ja herättää ajatus ”Onpa sympaattinen ihminen, häneen haluan tutustua”.
Ei havaittavaa edistymistä.
Maanantaina 10.11.2014:
Kumpikin projekti liikahti hiukan eteenpäin. Vein muuntoprosessin kohteena olevasta huoneesta kaksi suurta esinettä taloyhtiön talkoopäiväksi tilaamalle jätelavalle. Kysymyksessä oli terveystuolista ja CD-tornista muodostettu kissan katselupaikka, jota kissa ei korkean ikänsä (18v) vuoksi ei ole enää pitkään aikaan käyttänyt. Katso valokuva-albumista, miten kissa suhtautui muutokseen! - Vesijuoksemassa kävin taas 2 kertaa ja sosiaalista elämää oli tavallista enemmän (keskusteluja karavaanareitten ja hematologisten potilaiden kanssa netissä sekä lauantaina käynti 40v-synttärivastaanotolla).
Maanantaina 3.11.2014:
Kumpikin projekti liikahti hiukan eteenpäin, mutta todellakin vain hiukan. Valokuva-albumissa näkyy huoneen yhden nurkkauksen pieni muutos parempaan suuntaan. Elimistöni alkaa vähitellen tottua vesijuoksuun 2 kertaa viikossa, mutta olo on kyllä edelleenkin hyvin raihnainen sen jälkeisenä päivänä. Netin ulkopuolista sosiaalista aktiivisuutta on ollut tavallista enemmän. Kävin mm. serkkuni luona Lahdessa ja karavaanarien matkailukerhon kokouksessa.
Maanantaina 27.10.2014:
Huoneenmuunnosprojekti liikahti hiukan eteenpäin, kun sain paperikorin tyhjennetyksi, osan siinä oleista papereista silputuksi ja sen viereen kertyneen lehtipinon käsitellyksi. Perustin verkkoalbumin, josta näkyy tämän projektin eteneminen. Linkki albumiin on tuossa hiukan ylempänä. - Toinen manifestointikohde, jota voisi ehkä kutsua inhimillisen kasvun projektiksi, ei kuluneella viikolla edistynyt. Oloni oli flunssainen, vesijuoksun jouduin jättämään sen vuoksi väliin ja tunsin ahdistusta siitä, että lähitulevaisuus täyttyy taas sellaisista tehtävistä, jotka on pakko tehdä, mutta jotka eivät ollenkaan vastaa sitä toivetta, minkälaista elämää haluaisin elää.
Maanantaina 20.10.2014:
Kuten edelliselläkin viikolla, työ/varastohuoneen muuntaminen jooga/vierashuoneeksi ei taaskaan edistynyt ollenkaan. Ja jälleen toinen manifestointikohteeni, jolle en ole vielä keksinyt nimeä enkä verbaalista kuvausta, edistyi siten, että tapahtui asioita, jotka ovat pieniä askelia kohti tavoiteltua elämäntapaa. Ymmärrän, että tällainen raportti on tylsää luettavaa, mutta jos luettelen viikon konkreettisia tapahtumia, lukijan on vaikea siitä ymmärtää, mikä niiden henkinen merkitys oli. Viikonlopun olin eräiden lääketehtaiden sponsoroimassa seminaarissa Aulangolla. Yllätyin, kuinka paljon siellä oli asiakkaita. Johtunee ainakin osittain siitä, että viime viikolla kouluissa oli syysloma. Seminaariohjelmaamme sisältyi myös mahdollisuus kokeilla erilaisia sisäliikuntalajeja. Itse kokeilin vain tarkkuusfrisbeen heittoa, jousiammuntaa ja curling-kiven heittoa. Tein kyllä sen johtopäätöksen, että yksi kylpylähotelliviikonloppu riittää minulle. Kotimatkalla ostin vesijuoksua varten tietyt apuvälineet (kellunta-aineiset "kengät" ja käsipuikot), jotka esittelin tänään Facebookissa. Flunssan vuoksi en päässyt niitä kuitenkaan tänään kokeilemaan.
Maanantaina 13.10.2014:
Työ/varastohuoneen muuntaminen jooga/vierashuoneeksi ei taaskaan edistynyt kuluneella viikolla ollenkaan. Toinen manifestointikohteeni, jolle en ole vielä keksinyt nimeä enkä verbaalista kuvausta, edistyi siten, että tapahtui asioita, jotka ovat pieniä askelia kohti tavoiteltua elämäntapaa. Tähän kuului mm. keskustelu vaimoni kanssa avioliitostamme ja vesijuoksuharjoitukset. Olen käynyt nyt kaksi kertaa ohjatussa vesijuoksukoulutuksessa ja kaksi kertaa harjoittelemassa sitä omaan tahtiin. Juuri nyt olen matkalla uimahallista kotiin ja poikkesin kirjastoon kirjoittamaan tätä. Ohjattujen harjoitusten jälkeen niin sanotusti "kaikki paikat ovat olleet kipeät" kaksi päivää. Vasta tänään hoksasin, että juoksun jälkeen pitäisi venytellä. Tänään tein niin ensimmäisen kerran. Jännä nähdä, onko huomenna vähemmän kipeä olo kuin edellisten harjoitusten jälkeen. Tietokoneaikani on nyt loppumassa. Mahdollisesti kirjoitan tähän vielä jotakin illalla kotikoneella.
Maanantaina 6.10.2014:
Työ/varastohuoneen muuntaminen jooga/vierashuoneeksi ei edistynyt kuluneella viikolla ollenkaan.
Sen sijaan toinen manifestointikohteeni edistyi. Minulla on siitä jo melko selkeä näkemys, mutta en osaa vielä antaa sille nimeä tai pidempääkään verbaalista kuvausta. Siihen kuuluu mm. "Itsensä voimaannuttaminen", missä aerobisella liikunnalla on tärkeä merkitys. Vesijuoksun peruskurssin kolmesta oppitunnista ensimmäinen oli viime viikolla. Rehkin siellä liian paljon kylmiltään, mikä tuntui kahtena seuraavana päivänä koko kehossa ja varsinkin jaloissa varpaita myöden. Uskon kuitenkin, että vesijuoksu on minulle hyvin sopiva liikuntalaji. Tänään kävin ensimmäisen kerran harjoittelemassa sitä omaan tahtiin. Itseni sitouttamiseksi ostin vuosilipun, jolla pääsen Helsingin kaikkiin uimahalleihin ja maauimaloihin 6.10.2015 saakka. Se vähentää kustannuksia olennaisesti, jos siellä rupeaa säännöllisesti käymään.
Taustatietoja: Toukokuussa 2009 sairastuin leukemiaan, jota hoidettiin aluksi lääkkeillä 2 vuotta. Sen jälkeen minulle tehtiin ns. allogeeninen kantasolusiirto, missä luiden sisällä olevat vertamuodostavat kantasolut korvattiin tuntemattoman luovuttajan kantasoluilla. Leukemiahoito söi luita sisältäpäin, minkä seurauksena yksi selkänikama halkesi. Se täytettiin 6 tuntia kestäneessä leikkauksessa sementillä ja tuettiin kahdella tukiraudalla, jotka ovat ihon alla näkymättömissä. Vieraiden solujen aiheuttaman hyljintäreaktion estämiseksi kantasolusiirron saaneiden immuniteettia alennetaaan tilapäisesti, jolloin ihmisestä tulee infektioherkkä. Sen vuoksi yleisiin pesutiloihin tai uima-altaaseen meno oli pitkään kielletty. Koska olin sairaaloissa vuodeosastolla noin vuoden ajan, siitä huomattavan osan täysin liikuntakyvyttömänä ja yhtenä lääkkeenä oli lihaksia heikentävä kortisoni, yleiskuntoni ja varsinkin lihasvoima on edelleenkin heikko. Esim. lenkkeily ei tule kysymykseen, koska selkäni edelleenkin kipeytyy kävellessä rasituksesta..
Maanantaina 29.9.2014:
Edellisellä viikolla tekemättä jääneet tehtävät on nyt suoritettu: kattovalaisimen kaikki lamput on vaihdettu uusiin, rikkinäiset lamput on viety asianomaiseen keräyspaikkaan ja ikkunat on pesty. Kun en osannut vielä valita huoneen uuteen käyttötarkoitukseen sopivia uusia ikkunaverhoja, pesin ja silitin vanhat verhot. Kaikki muut tehtävät sain tehdyiksi itse, paitsi verhojen ripustuksen suoritti vaimoni. Pystyn itse seisomaan tuolin päällä tai taloustikkailla, jos voin samalla nojata seinään tai pitää toisella kädellä jostakin kiinni, mutta verhoja ripustaessa joutuu seisomaan molemmat kädet ylhäällä, mikä on liian vaativa tasapainoilutehtävä selkävammaiselle.
Tämän viikon tavoitteena on sellaisten esillä olevien papereiden, lehtien ja eräiden muiden esineiden hävittäminen, jotka ovat jo käyneet tarpeettomiksi eikä niille tarvitse enää löytää uutta sijoituspaikkaa. Siihen kuuluu myös sellaisten paperien silppuaminen, joita en viitsi viedä lukukelpoisina taloyhtiön paperinkeräysastiaan. Samalla mapitan sellaisia kuitteja ja asiakirjoja, joille on kyllä huoneessa oma paikkansa, mutta ne ovat jääneet vielä kirjoituspöydälle odottamaan mapitusta.
Valokuvaan jokaisen kohteen ennen ja jälkeen käsittelyn. Laitan kuvat pian verkkoalbumiin ja linkin tälle sivulle. Kaikki tässä luetellut työsuoritukset ovat naurettavan helppoja, kun ryhtyy niitä tekemään, mutta silti ne vaativat minulta suuria henkisiä ponnistuksia ja sen vuoksi ne ovat lykkääntyneet kuukaudesta toiseen. Jokin osa minua ei haluaisikaan siivota tätä huonetta vaan mieluummin hukkuisi paperipinojen ja tekemättömien töiden alle ja nukkuisi pois koko elämästä.
Maanantaina 22.9.2014:
Tarkoitukseni oli aloittaa huoneen muokkaus vaihtamalla kattovalaisimen rikkinäiset lamput, hankkimalla uudet ikkunaverhot ja pesemällä ikkunat. Kaikki tuo jäi kuitenkin tekemättä. Lamput on ostettuina, mutta kävi selväksi, että nyt selkävammaisena en pystykään niitä itse vaihtamaan, vaikka olen tehnyt sen monta kertaa aiemmin. Vaimoni on luvannut avustaa lamppujen vaihdossa, mutta vasta parannuttuaan flunssasta. Ikkunaverhoja kävin liikkeessä katsomassa, mutta en osannut tehdä valintaa.
Jonkinlaista edistymistä on kuitenkin tapahtunut, vaikka se ei näy vielä konkreettisina tuloksina: Ajatteluni on hiukan aiempaa enemmän kohdentunut asioihin, joilla on oman elämäni kannalta merkitystä ja vähemmän asioihin, joiden pohtiminen ei hyödytä ketäään. Esim. toivon kyllä, että ukrainalaiset saisivat itselleen korruptiosta vapaan hallinnon, mutta minä en pysty siihen asiaan vaikuttamaan, vaikka käyttäisin kaiken energiani sen miettimiseen ja siitä keskustelemiseen netissä.
Kuluneella viikolla olisi ollut mahdollisuus osallistua ryhmämentorointiin, mutta käyn ensin läpi aiemmat äänitetyt ryhmämentoroinnit ja niitäkin vain yhden 1-2 viikon välein. En nimittäin tunne olevani uusien ohjeiden tarpeessa. Tunnen, että on tärkeämpää yrittää noudattaa kolmea ensimmäistä ohjetta käytännössä kuin ahmia uusia ohjetta.
Maanantaina 15.9.2014:
Valitsin kaksi toivetta, joita alan manifestoida, aloitin niiden manifestoinnin ja tämän blogikirjoituksen.
Ilmoittauduin lokakuussa pidettävälle vesijuoksutekniikan peruskurssille. Se liittyy manifestointiohjelman kohtaan "Itsensä rakastaminen: Itsestä huolehtiminen". Olen aiemmin luullut, että vesijuoksua harrastavat vain sellaiset ihmiset, jotka eivät osaa kunnolla uida. Vasta hiljattain sain tietää, että se onkin uimista tehokkaampaa kuntoilua. Jos se tuntuu minulle sopivalta, voisin alkaa harrastaa sitä säännöllisesti. On myös mielenkiintoista nähdä, löytyykö sieltä netin ulkopuolisia juttukavereita.
Sunnuntaina 14.9.2014:
Katsoin manifestointipiirin arkistosta Inna Thilin videot "Viivyttelystä", "Häiriötekijöistä" ja "Saat sen mistä luovut (osat 1 ja 2)".
Lauantaina 13.9.2014:
Katsoin manifestointipiirin arkistosta Inna Thilin videon "Itsensä rakastaminen parisuhteessa".
Tätä ennen elo-syyskuussa 2014:
- Kuuntelin manifestointipiirin arkistosta nauhoitetun ryhmämentoroinnin toukokuulta 2014.
- Liityin maksullisen manifestointipiirin jäseneksi (25 euroa/kk).
- Kävin läpi maksuttoman manifestoinnin nettikurssin "Teoriasta käytännöksi" 25.8.-3.9.2014.
- Näin Facebookissa sivuston www.OmanElamaniLuoja.fi mainoksen, tutustuin sen sisältöön ja tilasin sieltä maksuttoman uutiskirjeen.
