Kun aloitin tämän blogin 1.1.2011, ideana oli kirjoittaa tänne viikottain ajankohtaisia kuulumisiani. Silloin en aavistanut, että kaksi viikkoa myöhemmin sairastun akuuttiin myelooiseen leukemiaan (AML), jolloin tämä blogi muuttui lähinnä sairauskertomukseksi. Nyt on ehkä sopiva hetki palata alkuperäiseen ideaan. Joten kerron tässä nyt viimeksi kuluneen viikon tapahtumista eli lauantaista 18.10.2014 lauantaihin 25.10.2014.
Potilasverkostoviikonloppu la-su 18.-19.10.2014 Aulangon kylpylässä
Suomen Syöpäpotilaat ry järjestää noin kerran vuodessa lääketehtaiden kustantaman verkostoviikonlopun, joka on potilasverkostoihin kuuluville potilaille maksuton. Kukin potilas voi kuulua yhteen tai useampaan potilasverkostoon, joita on tällä hetkellä 16. Osallistuin allogeenisen kantasolusiirron saaneiden potilasverkoston tilaisuuteen. Samassa hotellissa oli samaan aikaa myös muutaman muunkin potilasverkoston kokoukset. Ohjelmassa oli pari asiantuntijaluentoa, keskinäistä keskustelua, tutustumista kylpylän sisäliikuntamahdollisuuksiin ja runsaat ruokailut. Uimassa en käynyt, mutta kokeilin tarkkuusfrisbeen heittoa, jousiammuntaa ja curling-kiven heittoa. Lukemattomia muitakin lajeja olisi voinut kokeilla, myös monipuolista kuntosalilaitteistoa.
Tässä kuten niin monessa muussakin aiemmassa internaattitilaisuudessa, joita esim, entiset työnantajani aikanaan järjestivät, useimmilla osanottajilla on aina hirveä kiire kotiin. Ohjelmaan oli merkitty, että sunnuntaina on lounaan jälkeen vielä keskustelua klo 14.00-15.15. Kuitenkin ennen lounasta tilaisuuden vetäjä kysyi, kuinka moni haluaisi lähteä kotiin heti lounaan jälkeen. Melkein kaikki viittasivat. Minä en viitannut. Päinvastoin ajattelin, että olen siinä porukassa mahdollisimman pitkään ja voisin sen jälkeen vielä jäädä Aulangolle ulkoilemaan. Harvoin käyn missään ja jos olen kerran ajanut yli 100 km tuollaiseen paikkaan, missä monet viettävät vapaa-aikaansa ihan omalla kustannuksellaakin, en haluaisi lähteä sieltä kotiin keskellä päivää. Käytännössä ohjelmaan merkitty klo 14-15.15 keskustelu peruuntui, mutta noin 8 hengen porukka jäi lounaspöytään juttelemaan. Muutamat siitä sitten lähtivät omia aikojaan kunnes noin klo 14.45 viimeistenkin oli pakko päästää ravintolan henkilöstö siivoamaan pöytä, kun kaikki muut pöydät oli jo katettu päivällistä varten. Vesisateen vuoksi en jäänyt Aulangolle ulkoilemaan, vaan lähdin ajamaan kotia kohti noin klo 15.
Vesijuoksu
Aiemmin luulin, että vesijuoksua harrastavat vain sellaiset ihmiset, jotka eivät osaa kunnolla uida. Vasta hiljattain kuulin, että se on liikuntana tehokkaampaa kuin uinti, koska se rasittaa lihaksia monipuolisemmin. Erityisen hyvin se sopii minunlaiselle selkävammaiselle, jonka selkä väsyy kävellessä, sekä nivelvammaisille ja liikalihaville, koska vesi kannattaa ihmisen painon ja vastustaa jokaista liikettä enemmän kuin ilma.
Kävin lokakuussa Malmin uimahallissa vesijuoksun peruskurssin (3 x 30 min). Kurssin välipäivinä kävin 2 kertaa harjoittelemassa sitä omin päin. Tarkoitukseni oli alkaa harjoittaa vesijuoksua säännöllisesti 2 kertaa viikossa, jolloin seuraava kerta olisi ollut maanantaina 20.10.2014. Aulangolta palattuani ääneni oli kuitenkin painuksissa ja minulla oli muutenkin flunssainen olo, joka jatkui vielä torstainakin. Sen vuoksi ajattelin, että on viisainta olla menemättä uimahalliin tällä viikolla siinä kunnossa. Tänään lauantaina 25.10.2014 Liikuntamyllyssä Helsingin Myllypurossa olisi Suomen Naturistiklubin tapaaminen. Tutkin eilen netistä, että myös Liikuntamyllyn tilaussaunan uima-allas (12,5 x 4 m, syvyys 130-180 cm) soveltunee vesijuoksuun. En kuitenkaan mennyt sinnekään, koska en vieläkään tunne itseäni täysin parantuneeksi flunssasta.
Kotimatkalla Aulangolta Helsinkiin poikkesin Kauppakeskus Jumbossa ostamassa itselleni kahdet vesijuoksun apuvälineet eli eräänlaiset kengät ja sauvat. Käymälläni kurssilla sai kokeilla erilaisia apuvälineitä ja tulin silloin siihen tulokseen, että juuri näitä aion jatkossa käyttää. Niiden avulla vesijuoksusta tulee miellyttävämpää ja liikuntana tehokkaampaa kuin vyön kanssa, jota en aio käyttää. Apuvälineitä saa kyllä lainata maksutta uimahallista, mutta ainakin Malmilla on runsaasti vöitä ja vain muutamia kappaleita noita muita. Yritän linkata tähän artikkelin, jonka valokuvassa näkyy ostamani apuvälineet: http://www.menaiset.fi/artikkeli/sport/vesijuoksua_valineiden_kanssa
Kuvan naisella on kummassakin jalassa kaksi "kenkää", joista toinen on sidottu nilkan ja toinen jalkaterän ympärille. Minulla on vain yksi kenkä kumpaankin jalkaan. Sen voi sitoa kumpaan kohtaan tahansa. Kenkien tarkoituksena on pitää ihminen veden pinnalla, sillä vesijuoksussa ei tehdä pinnalla pitäviä uintiliikkeitä. Kun kellunta-aine on nilkoissa tai jalkaterässä, tasapaino on paljon kiikkerämpi kuin kelluntavyötä käytettäessä. Tasapainon säilyttämiseksi vartalon lihakset joutuvat koko ajan tekemään pieniä korjausliikkeitä, mikä tekee niille hyvää. Ja vaikka vedessä kaatuisi, se ei ole uimataitoiselle ihmiselle vaarallista eikä tee kipeää. Silloin pitää vain tehdä muutama uintiliike, jotta saa itsensä takaisin pystyasentoon. Käsissä olevat sauvat lisäävät olennaisesti käsiin kohdistuvaa rasitusta. Kun nekin ovat kellunta-ainetta, niiden painaminen veden alle vaatii paljon enemmän voimaa kuin tyhjien käsien heiluttelu.
VOP-kerhon lopettaminen
Minulla on syksystä 2008 alkaen ollut pieni matkailuauto perheen ainoana autona. Ensimmäinen matkailuautoni oli Fiat Ducaton peltikoriin Sloveniassa rakennettu Adria Twin. Siinä oli nestekaasulla toimiva ilmakeskuslämmitys ja takaseinustalla poikittainen parivuode. Marraskuussa 2012 vaihdoin sen ns. puoli-integroituun matkailuautoon, jossa on saksalaisen Bürstnerin tekemä asunto-osa Fiat Ducaton alustalla. Tämä uusi sopii paremmin selkävammaiselle, koska siinä on pitkittäinen parivuode, josta on helpompi nousta ylös, ja asunto-osan ilmakeskuslämmitys toimii samalla dieselpolttoaineella kuin auton moottori, jolloin ei tarvitse raskaita nestekaasupulloja nostella.
Matkailuauton omistajana kuulun jäsenenä SFC Matkailuautoilijat ry:hyn ja suomalaisten karavaanariyhdistysten keskusjärjestön SF-Caravan ry:n ulkomaanmatkailukerhoon, jonka nimi on hassu "VOP-kerho". Nimi tulee kuulemma sanoista "Vaunussa On Pyörät". Kuluneella viikolla sain yllättäen kirjeitse kutsun 1.11.2014 Pasilassa pidettävään kokoukseen, jossa on tarkoitus päättää tuon kerhon lopettamisesta. Koska monet kerhon jäsenistä ovat nytkin ulkomailla ja tuo kirje on tullut heille kotiin eikä sähköpostiin, kerroin siitä heille SFC:n keskustelufoorumilla. Siitä alkoi vilkas keskustelu kyseisen kerhon tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta ja erilaisista mahdollisista toiminta-tavoista. Kokous on vasta viikon kuluttua, joten on jännä nähdä, mihin suuntaan asia kehittyy.
Erillisraportoinnin aiheet
Kuluneella viikolla näin Fürstenhof-aiheisen unen nro 62 ja dokumentoin sen erilliseen blogiartikkeliin, jota täydennän sitä mukaa kuin näen uusia unia siitä aiheesta.
Toinen jatkuvan raportoinnin blogiartikkeli koskee manifestointia eli pyrkimystä muuttaa oma elämä sellaiseksi kuin sielun syvimmistä toiveista lähtien toivoisi sen olevan. Valitettavasti tämänhetkinen elämäni ei ole lainkaan sellaista kuin toivoisin sen olevan. Näköpiirissä ei ole paljon muuta kuin ikäviä velvollisuuksia.
