Otsikossa mainittu viikko oli nykyisessä elämänvaiheessani tavallista runsastapahtumaisempi. Muun muassa:
- Osallistuin Kiinteistöliiton koulutusiltaan.
- Katsoin Ville Haapasalon ohjelman ja keskustelin siitä.
- Kävin kahtena päivänä harjoittamassa vesijuoksua.
- Kävin Lahdessa ensimmäisen kerran viiteen vuoteen.
- Osallistuin SF Caravan ry:n ulkomaanmatkailukerhon lopetuskokoukseen ja keskustelin siitä verkkofoorumilla.
Kiinteistöliiton koulutusilta "Korjaushanke haltuun" (ma 27.10.2014)
Taloyhtiömme kuuluu jäsenenä Kiinteistöliitto Uusima ry:hyn, joka on Suomen Kiinteistöliitto ry:n paikallinen jäsenjärjestö. He antavat taloyhtiöille mm. maksutonta puhelinneuvontaa ja järjestävät erinomaisia maksuttomia koulutustilaisuuksia. Koulutustilaisuuksiin voinee ilmoittautua käytännössä kuka tahansa, mutta ne on tarkoitettu lähinnä taloyhtiöiden hallitusten jäsenille ja muissa luottamustehtävissä toimiville. Itse olen osallistunut niihin vuodesta 2006 alkaen, jolloin aloin toimia taloyhtiömme luottamustehtävissä, aluksi varatilintarkastajana, sitten tilintarkastajana, hallituksen puheenjohtajana ja nykyisin toiminnantarkastajana. Olen käynyt vuosittain yleensä kahdessa koulutusillassa tai -iltapäivässä, joista toinen käsittelee vuosittain talous- ja tilinpäätösasioita ja toinen muita asioita.
Viimeviikkoinen, Tiedekeskus Heurekassa Vantaalla pidetty koulutusilta "Korjaushanke haltuun" oli pääkaupunkiseudun taloyhtiöille tarkoitettu osa valtakunnallisesta kiertueesta, joka kestää lokakuusta 2014 maaliskuuhun 2015. Osanottajia oli arviolta noin 350-400. Meidän taloyhtiöstä minä olin jälleen kerran ainoa. Yhdessäkään aiemmassakaan Kiinteistöliiton koulutustilaisuudessa en ole tavannut ketään muuta meidän taloyhtiöstä ja muistakin tutuista vain yhtenä vuonna erään entisen luokkatoverini ja yhden isännöitsijäksi ryhtyneen potilastoverin Meilahden sairaalasta. Tuota osallistumattomuutta ihmettelen kovasti. Kun ihmiset joutuvat kuitenkin taloyhtiöittensä asioita hoitamaan ja niistä päättämään, miksi he eivät osallistu erinomaisiin koulutustilaisuuksiin, joita on maksutta tarjolla?
"Ville Haapasalo goes America" (ti 28.10.2014)
Television Nelos-kanavalla esitetään parhaillaan 8-osaista sarjaa, missä Venäjällä 20 vuotta asunut ja siellä jokaisen venäläisen tuntemaksi tullut näyttelijä Ville Haapasalo tutustuu Amerikkaan ajamalla historiallista Valtatie 66:ta pitkin Chicagosta Los Angelesiin. Kuluneella viikolla esitettiin jakso 5/8, jossa hän oli Uuden Meksikon osavaltiossa, mm. sen suurimmassa kaupungissa Albuquerquessa ja pääkaupungissa Santa Fe:ssä sekä lopuksi Gallup-nimisessä kaupungissa, missä asuu paljon intiaaneja. Tallensin tuon jakson muistitikulle ja kerroin siitä jo noin 10 vuotta Santa Fe:ssä asuneelle ystävälleni, joka puolestaan kertoi minulle oman näkemyksensä Villen vierailemista paikoista. Hän lienee ainoa siellä asuva suomalainen. Päinvastoin kuin Jaakko Selin omissa ohjelmissaan, Ville Haapasalo ei esittele eikä pyydä oppaikseen seudulla asuvia suomalaisia.
Vesijuoksu (ti 28.10 ja pe 31.10.2014)
Vesijuoksun peruskurssin (3 x 30 min) lisäksi olen käynyt 4 kertaa harjoittamassa sitä omaan tahtiin (tämän artikkelin raportointijakson loppuun mennessä). Juoksen vedessä kerrallaan 30 minuuttia, käyttäen apuvälineinä aiemmin kuvaamiani sauvoja ja jalkavastuksia ("kenkiä"), mutta ilman vyötä. Se ei tunnu suorituksen aikana kovin rasittavalta, mutta 1-2 seuraavan päivän olen aina ihan kipeä ja raihnainen. Minähän olin sairaalassa vuodepotilaana noin vuoden, siitä noin puolet liikuntakyvyttömänä ja syöden sinä aikana lihaksia heikentävää kortisonia runsaan 4 kuukautta. Sen jälkeen en ole oikein voinut harrastaa mitään liikuntaa, kun selkä väsyy ja kipeytyy sauvan kanssa kävellessä. Vesijuoksu tuntuu hyvältä ja se kuormittaa lihaksia monipuolisesti. Luultavasti seuraavan päivän tukala olo johtuu siitä, että sydän pumppaa verta lihaksiin, jotka ovat pitkään rapistuneet käytön puutteessa. Aion kuitenkin jatkaa vesijuoksua 2 kertaa viikossa siinä toivossa, että seuraavan päivän "kankkunen" vähitellen helpottaa.
Suurin riski tässä lienee seuraavana yönä tuleva sydänkohtaus, jonka välttämiseksi yritän olla rehkimättä liikaa. Erityisesti yritän olla millään lailla kilpailematta minut altaassa ohittavien vesijuoksijoiden kanssa. Olen huomannut, että monet nopeasti etenevät tekevät uintiliikkeitä, vaikka heillä on vesijuoksuvyö ja he ovat vesijuoksijoille varatussa altaan osassa. Uimalla jokainen etenee paljon nopeammin kuin oikeaoppisesti pystyasennossa juoksemalla. Joskus tekee mieli huomauttaa asiasta, mutta en ole sitä tehnyt. Uima-altaassa jokainen saa toki heiluttaa käsiään ja jalkojaan niin kuin haluaa.
Käyntini Lahdessa (to 30.10.2014)
Kävin Lahdessa edellisen kerran toukokuun 2009 lopulla. Silloin kahden sisareni vaatimuksesta ja hovioikeuden päätöksellä myytiin meidän siellä omistama arvokas loma-asuntokiinteistö. Olin luvannut isällemme hänen viimeisen elinpäivänsä iltana, että sitä ei koskaan myydä, vaan ylläpidetään sukumme identiteettiä ja yhteishenkeä vahvistavana virkistymis- ja kokoontumispaikkana. Kun kaikista yrityksistäni huolimatta en pystynyt tuota antamaani lupausta pitämään, tunsin siitä äärimmäisen syvää syyllisyyttä. Samanaikaisesti kun myynti toteutui, minulle puhkesi leukemia. Toukokuun 2009 lopulla kävin hakemassa sieltä edesmenneen tätimme kirjoja Helsinkiin. Tarkoitukseni oli mennä sinne vielä hakemaan omia tavaroitani, mutta en enää mennyt, kun kesäkuun alkupäivinä kuulin, että yksi sisaristani oli kantanut poikansa kanssa kaikki tavarani jätelavalle, myös sellaiset, jotka olin luvannut jättää kiinteistön ostajan käyttöön. Samaan aikaan minulla oli kova yskä ja lievä kuume. Kesäkuun alkupäivinä otetuista näytteistä tehtiin 15.6.2009 leukemia-diagnoosi. Se oli sama päivä, jolloin postitin hallussani olleet kiinteistön avaimet ostajalle.
Noiden tapahtumien jälkeen en ole uskaltanut käydä Lahdessa. Olen pelännyt, että se olisi minulle liian järkyttävä kokemus ja voisin saada siellä vaikkapa sydänkohtauksen. Kuluneella viikolla minulla oli kuitenkin tarve ajaa autolla parisataa kilometriä, jotta saan polttoainetankin tyhjennetyksi kesädieselistä. Lahdessa kasvanut serkkuni on hiljattain ostanut sieltä kakkosasunnon ja hän sattui olemaan siellä vaimonsa kanssa viime viikolla. Niinpä sovin hänen kanssaan vierailusta. Kävimme yhdessä ulkona syömässä ja veimme kynttilöitä sukulaisten haudoille. Sen laajemmin en halunnut Lahdessa ajella, vaikka se on minunkin synnyinkaupunkini, jossa olen asunut ensimmäiset 4 vuotta. Varsinkaan en halunnut käydä katsomassa vuonna 2009 myytyä perintökiinteistöä. Sen tiedän, että silloinen ostaja on sittemmin purkauttanut tontilla olleet loma-asuntorakennuksemme ja rakennuttanut tontille omakotitalon, joka on parhaillaan myytävänä (hintapyyntö 1.150.000 euroa). Katso: Myynti-ilmoitus
Aiemmin Salpausselän harjun päällä olevat radiomastot muodostivat sellaisen maamerkin, josta tiesi, että pian saavutaan Lahteen. Nyt pistää ensimmäisenä silmään uusi, ehkä parin vuoden ikäinen maamerkki, joka on moottoritien läheisyyteen rakennettu korkea L-Fashion Group Oy:n pääkonttori. Sen pääoven päällä lukee "Luhta Outlet", joten ilmeisesti talossa on myös tehtaan myymälä ja ylimmässä kerroksessa on kuulemma näköalakahvila. Laitoin Youtubeen autokamerani kuvaaman videon, josta näkyy tuo talo päivänvalossa ja pimeässä. Erikoista yövalaistuksessa on sen sininen väri ja että läheisen sillan reuna on valaistu samalla sinisellä värillä, jolloin silta on pimeässä kuin taloon osoittava viiva.
Video (2:04 min): Luhta Outlet päivällä ja yöllä
SF Caravan ry:n ulkomaanmatkailukerhon lopetuskokous (la 1.11.2014)
Kuulun jäsenenä SF Caravan ry:n ulkomaanmatkailijoiden kerhoon, jonka nimi on VOP-kerho. Lyhennys tulee sanoista "Vaunussa On Pyörät". Kerho lienee perustettu 1980-luvulla lähinnä matkailuvaunun omistajien toimesta palvelemaan niitä "karavaanareita", jotka matkailevat vaunuillaan eivätkä vain pidä niitä siirrettävinä kesämökkeinä. Nykyisin karavaanarit matkailevat enemmän matkailuautoilla. Aikanaan kerholla on ollut suuri merkitys jäsenilleen, kun se on jakanut informaatiota ulkomaanmatkailusta jäsenlehdessään ja "matkailutreffeillä" sekä järjestänyt ryhmämatkoja. Nyt aika on kuitenkin ajanut sen ohitse ja kerhon johtoryhmä esitti kerhon lopettamista. Esimerkkinä toiminnan hiipumisesta kerhon puheenjohtaja mainitsi mm. sen, että parhaimmillaan matkailutreffeille tuli joskus 1990-luvulla 350 yksikköä (= matkailuvaunua tai matkailuautoa), mutta viimeksi vain 44. Myös osallistuminen kerhon kokouksiin on radikaalisti vähentynyt ja lehteen on vaikea saada kirjoituksia.
Lauantaina 1.11.2014 Pasilassa Sokos-hotellissa pidetyssä kokouksessa kerho päätettiin lopettaa, mutta sitä ennen käytiin laaja keskustelu, millä tavalla matkailua pitäisi jatkossa tukea SF Caravan ry:n piirissä. Keskustelu tulevaisuudesta jatkuu edelleen eri tahoilla. Muodollisesti kerhon lopettaminen vaatii vielä, että sama päätös tehdään toisessa, 15.11.2014 pidettävässä kokouksessa. Sinne en aio enää mennä.
