Oma Web-sivusto
Perustin oman Web-sivuston syksyllä 1995 eli 19 vuotta sitten. Kansilehden laskuri osoittaa tällä hetkellä yli 420.000 lukijakäyntiä, mutta monille sivuille pääsee hakukoneilla suoraan laskurin ohitse. Siitä kokonaisuudesta en muista saaneeni muuta lukijapalautetta kuin että joku tuntematon lukija arvosteli sitä mahdottoman sekavaksi kokonaisuudeksi. Siinä ei olekaan mitään yhtenäistä teemaa vaan useita täysin erillisiä aiheita. Kun olen kiinnostunut jostakin aiheesta, olen perehtynyt siihen ja kirjoittanut siitä. Yksittäisistä artikkeleista olen saanut aina myönteistä palautetta ja monet muut kirjoittajat ovat laittaneet omille sivuilleen linkkejä kirjoituksiini silloin, kun se aihe on ollut ajankohtainen. Myöhemmin olen kiinnostunut jostakin toisesta aiheesta ja kirjoittanut siitä, mutta en ole jaksanut päivittää vanhempia kirjoituksiani. Koska vanhojen kirjoitusten säilyttäminen ei aiheuta mitään lisäkuluja ja niitäkin edelleen luetaan, en ole viitsinyt niitä poistaakaan. Siten monet artikkelit ovat muuttuneet ajan myötä ajankohtaisesta informaatiosta lähiajan historiaksi. Minua kyllä hävettää, kuinka paljon siellä on keskeneräistä tai vanhentunutta aineistoa. Tässä puhun nyt sivustosta, jonka osoite on www.ahjos.net ja jonka sisällöstä avautuu aakkosellinen hakemisto osoitteella www.ahjos.net/x (x:n paikalla saa olla mikä tahansa kirjain tai sana, joka ei ole minkään alikansion nimi).
Blogit
Minulla on tällä hetkellä kolme blogia. Niistä vanhimman tahjos.blogspot.fi ideana on dokumentoida omakohtaisia kokemuksia koko elinajaltani. Siinä olen edennyt vasta vuoteen 1959 saakka. Lukuisat ikätoverini ovat toivoneet siihen jatkoa. Sitä pidänkin jäljellä olevan elämäni tärkeimpänä tehtävänä. Tuota blogia kirjoittaessani tunsin tarvetta perustaa toisen blogin ajankohtaisia kuulumisia varten. Silloin avasin tämän blogin timontti.blogspot.fi jonka aiheena on "Kuulumisia 1.1.2011 alkaen". Kaksi viikkoa tuon jälkimmäisen blogin aloittamisen jälkeen sairastuin yllättäen akuuttiin leukemiaan. Siitä alkaen tästä blogista tulikin sairauskertomus. Monilla muilla sivustoilla annetaan asiantuntevaa informaatiota sairauksista ja lääkkeistä, mutta niiltä ei useinkaan saa tietoa siitä, mitä potilas joutuu käytännössä kokemaan tietyissä tutkimuksissa ja hoidoissa. Vaikka jokaisen potilaan kokemukset ovat erilaisia, on kuitenkin joskus mielenkiintoista lukea, mitä joku muu on kokenut. Tästä blogista olen saanut runsaasti myönteistä palautetta ja tätä on luettu jo yli 78.000 kertaa. Eniten käytetyt hakusanat, joilla tähän blogiin on tultu, ovat "tunneloitu keskuslaskimokatetri", "aikuisten vaipat" ja "matalasoluvaihe". Kolmas blogini on vielä niin keskeneräinen, etten viitsi sen osoitetta tässä mainita. Sen aiheena on eräästä matkasta haaveilu.
Julkiset video- ja valokuva-albumit
Youtubessa olen julkaissut tähän mennessä 35 videota kokoelmassa, jonka nimi on "Videonpätkiä Helsingistä". Tosin siellä on tällä hetkellä yksi Lahdessakin kuvattu autokameravideo. Kokoelman osoite on www.youtube.com/user/Timontij
Julkiset valokuva-albumini on linkattu kirjoitettuihin artikkeleihin eikä niitä kuvia kannata esitellä tai katsella asiayhteydestään irroitettuina.
Keskustelufoorumit
Kirjoittelen omalla nimelläni Facebookissa kavereitten kesken ja eräissä suljetuissa ryhmissä sekä karavaanareiden keskustelufoorumilla www.karavaanarit.fi/ajankohtaista/etuteltan-puheet/
Nimimerkillä "Timontti" kirjoitan lähes päivittäin saksalaisen tv-sarjan "Lemmen viemää" suomenkieliselle keskustelufoorumille www.tinyurl.com/lemmenviemaa Sinne olen kirjoittanut puolentoista vuoden aikana jo 2400 lyhyttä viestiä. Siellä useimmilla rekisteröityneillä vakiokirjoittajilla on avatar-kuvana jonkun roolihenkilön, siis näyttelijän kasvokuva. Saman sarjan saksankielistä keskustelufoorumia seuraan päivittäin, mutta olen kirjoittanut sinne vain noin 10 viestiä. Toisinaan, mutta käytännössä melko harvoin kirjoitan toiselle karavaanarifoorumille www.karavaanari.org
KIRJOITUSTYYLIEN POHDISKELUA
Nettijulkaisija joutuu ottamaan kantaa - joko tietoisen harkinnan tuloksena tai ilman sitä - mm. seuraaviin seikkoihin:
1) Tekstiä vai valokuvia?
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Eräs paljon matkustava Laineen pariskunta julkaisee nimimerkillä "Liikkuvat Laineet" jatkuvasti matkoiltaan kuvakertomuksia, joissa on lähes jokaiselta päivältä muutama lyhyellä tekstillä varustettu valokuva: https://picasaweb.google.com/laineet?
Hyvä ystäväni Seija on julkaissut monelta purjehdusmatkalta blogeja, joissa on pidemmät tekstit, mutta kerrassaan upeita valokuvia: http://seijmer14.blogspot.fi/
Noihin verrattuna omat blogini ja muutkin artikkelini ovat todella tylsän näköisiä, kun niissä ei yleensä ole valokuvia. Netissä näkee nyt sellaisiakin blogeja, joissa sairaalan potilas on valokuvannut omia hoitojaan. Itse koin, että olisi ollut täysin sopimatonta ottaa sairaalassa valokuvia saatika sitten julkaista niitä.
2) Paljonko kirjoittaja kertoo itsestään ja tapaamistaan ihmisistä?
Noita Laineiden matkakertomuksia on mielestäni erittäin mielenkiintoista seurata juuri sen vuoksi, että he kertovat niissä valokuvin omasta elämästään, ruokailuistaan ja tapaamistaan ihmisistä. Seijakin kertoo tekstissä, mitä hän ja hänen matkakumppaninsa ovat kunakin päivänä tehneet, mutta hän ei ole julkaissut yhtään kuvaa itsestään ja matkakumppanistaankin vain sellaisia kaukaa otettuja kuvia, joista häntä ei tunnista. Seija julkaisee kuvia maisemista ja nähtävyyksistä, mutta ei tapaamistaan ihmisistä. Ymmärrän sen hyvin. Jokaiselta ihmiseltä pitäisi pyytää lupa kuvan ottamiseen ja julkaisemiseen, mutta minä en kehtaa sellaista pyytää.
Kun pyysin, että eräs pitkäaikainen ystäväni tulisi tapaamaan minua sairaalan vuodeosastolle, hän kieltäytyi tulemasta vedoten kuvittelemaansa bakteerivaaraan ja siihen, että olin jo muka kertonut kaikki asiat blogissa. Hän ei tajunnut sitä, että sairaalassa kirjoittamani blogitekstit kertoivat vain pienen osan asioista, joista tunsin tarvetta kertoa ja keskustella. Minähän en ole kirjoittanut tänne mitään siitä sosiaalisesta yhteisöstä, jossa sairaalassa elin - yhteensä lähes vuoden ajan kolmen eri sairaalan neljällä eri osastolla. En kirjoittanut mitään yhdestäkään lääkäristä tai hoitajasta enkä muista potilaista tai heidän vieraistaan, saatika että olisin heitä valokuvannut. Toimin noin kurinalaisesti siksi, että pidin toisenlaista menettelyä sopimattomana ja hyvää hoitosuhdetta haittaavana.
3) Kertooko kirjoittaja itsestään pääasiassa hyviä vai huonoja uutisia?
Olen vakuuttunut siitä, että lukijoita kiinnostavat vain sellaiset artikkelit, joissa kirjoittaja kertoo avoimen tuntuisesti omista kokemuksistaan. En kuitenkaan tiedä, onko parempi kertoa vaikeuksista ja ongelmista vaiko antaa sellainen kuva, että kaikki sujuu hyvin. Sehän on pitkälti kirjoittajan valittavissa oleva asia, valittaako hän elämän kurjuutta vai ylistääkö sen ihanuutta.
Itselläni on aina ollut keskeisenä pyrkimyksenä saavuttaa muiden hyväksyminen. Lapsena olin mahdollisimman kiltti ja ahkera, jotta vanhempani hyväksyisivät minut. Samoin koulussa ja työelämässä. Sittemmin on ollut järkyttävää tajuta, että naiset eivät arvosta kilttejä miehiä vaan rakastuvat renttuihin. Joku arvosteli 1990-luvulla, että olen liian "tarvitseva" eikä muiden ole mukavaa olla sellaisen ihmisen seurassa. Saksalaisessa suosikkisarjassani eräs mies neuvoi nuorukaiselle, että itsesääli ei ole mikään "Frauenmagnet" (naisia puoleensa vetävä magneetti). Jos taas kirjoituksissa kertoo, kuinka asiat sujuvat hyvin, silloin moititaan omahyväisyydestä ja narsismista. Suomalainen sananparsikin sanoo: "Kell' onni on, se onnen kätkeköön".
