Puoli vuotta sitten en tiennyt, mitä "mindfulness" tarkoittaa. Olin kuullut tai nähnyt sen sanan ja arvelin, että ehkä kysymys on amerikkalaisesta opista, jonka mukaan jokaiseen työtehtävään kannattaa suhtautua kuin se olisi maailman tärkein asia. Kun näin sattumalta Basam Books Oy:n Tampereella syyskuussa 2015 pitämien "Viisas Elämä" -messujen mainoksen ja ohjelman, päätin lähteä sinne ja ottaa ensisijaiseksi tutustumiskohteeksi juuri mindfulnessin. Kuuntelin siellä kolmen henkilön johdatuksen aiheeseen. Kaksi heistä piti vielä erillisen harjoitustunnin. Siten seurasin tästä aiheesta kahden päivän aikana yhteensä 5 1/2 oppituntia perustason opetusta. Lopuksi ostin yhden luennoitsijan (A-J Wihurin) CD-levyn ja olen tehnyt sen opastuksella siitä lähtien joka aamu noin puolen tunnin pituisen kehomeditaatioharjoituksen. Syksyn aikana luin kotona kymmenkunta kirjaa tästä aiheesta. Tässä artikkelissa kerron, kuinka sen nyt ymmärrän.
Korostan vielä sitä, että en ole mindfulness-ohjaaja eikä kukaan sellainen ole tätä tekstiä lukenut ennen sen julkaisemista. Artikkelin otsikon loppuosa tarkoittaakin sitä, että tässä kerron, kuinka minä tätä kirjoittaessani asiat ymmärrän - on se sitten opillisesti oikein tai väärin. Joskus myöhemmin voin itsekin ymmärtää asiat hiukan toisin.
Tuntemukset - tunteet - ajatukset
Mindfulness-harjoittelun myötä kiinnittyy huomio mm. tuntemuksiin, tunteisiin ja ajatuksiin, mutta olennaista on ymmärtää, että "minä" ei ole mikään niistä.
Tuntemukset: Voit todeta, että tunnet esim. kylmää tai kipua, mutta sinun ei ole pakko samaistua ja keskittyä siihen. Mindfulnessia onkin ensimmäiseksi sovellettu juuri sairaalassa, jossa oli kroonisesta kivusta kärsiviä potilaita. Kivusta kärsivä potilas keskittää helposti kaiken huomionsa juuri siihen kehon kohtaan, jossa kipu tuntuu. Jos huomion onnistuu siirtämään jonnekin muualle, kipu hellittää. Vastaavasti kylmän tuntemus helpottuu, jos malttaa keskittyä hengitykseen ja hengittää rauhallisesti.
Tunteet: Tunnet joskus esim. ärtymystä tai kiukkua, joka saa sinut hetkeksi valtaansa. Esim. eilen odotin bussia, joka ei lumisateen tms. ongelman vuoksi tullutkaan. Sellaisessa tilanteessa voi hermostua tai jopa raivostua, mutta se helpottaa, jos pystyy havainnoimaan tunnettaan sen ulkopuolelta, siihen samaistumatta, ja sanomaan mielessään rauhallisesti itselleen: "Tunnen nyt kiukkua siitä, että bussi ei tulekaan".
Ajatukset: Kun yrittää kehomeditaatioharjoituksessa kohdistaa huomionsa vaikkapa vasemman jalan nilkkaan, yhtäkkiä huomaakin ajattelevansa ihan muita asioita. Meditoinnin hyödyn sanotaan tulevan siitä, että ajatusten karattua huomaa sen ja kohdistaa huomion lempeästi takaisin siihen, mihin se piti kohdistaa. Ohjaajat sanovat, että ajatuksen karkaaminen, jota tapahtuu jatkuvasti meditoinnin aikana, ei osoita meditoinnin epäonnistumista. Päinvastoin pitää onnitella itseään joka kerta, kun huomaa ajatuksen karanneen. Huomion palauttaminen tiettyyn kohteeseen on kuulemma hyvää jumppaa aivoille. Mitä useammin sen tekee, sitä paremmin sen oppii tekemään ja sitä paremmin pystyy keskittymään siihen, mitä on tekemässä. Mutta huom! Huomion kohdistaminen esim. vasemman jalan nilkkaan ei tarkoita, että pitäisi ajatella sitä nilkkaa. Ajatuksiinkin tulee suhtautua niihin samaistumatta: Voin todeta ajattelevani tiettyä asiaa, mutta "minä" ei ole se ajatus eikä se ajatus ole totuus. Ajatuksia on verrattu pilviin: ne tulevat jostakin ja häipyvät jonnekin. Antaa niiden mennä. Uusia tulee tilalle.
Mikä on sitten "minä"?
Descartes totesi aikanaan: "Ajattelen, siis olen olemassa". Syksyyn 2015 saakka olen kokenut juuri niin eli samaistunut omiin ajatuksiini ja jossakin määrin tunteisiin. Ehkä voi sanoa, että ajatusten ja tunteiden muodostama kokonaisuus on mieli. Siihen liittyvät sellaiset ominaisuudet kuin mieliala tai mielisairaus. Tai ihminen voi olla "hyvällä mielellä". Sivuutan tässä sen pohdiskelun, mikä on ego.
Mindfulness-opastuksen jälkeen ja useita kirjoja luettuani alan tajuta, että todellinen "minä" on syvemmällä kaikkien edellä mainittujen asioiden eli tuntemusten, tunteiden, ajatusten ja mielen takana. Kanadassa asuva saksalaissyntyinen, useita hyviä kirjoja kirjoittanut ikätoverini Eckhart Tolle käyttää siitä syvemmästä tasosta nimitystä "oleminen". Olen kyllä kuullut siitä jo kymmeniä vuosia sitten eri yhteyksissä. Esim. Maharishi Mahesh Yogi kirjoitti 1960-luvulla kirjan, joka suomennettiin vasta yli 30 vuotta myöhemmin nimellä "Olemisen tiede - elämisen taito. Transsendenttinen meditaatio". Kävin 1980-luvun lopulla Maharishin organisaation järjestämän kurssin, jonka ruotsalaiset ohjaajat käyttivät siitä syvemmästä tasosta ranskankielistä sanaa, muistaakseni "raport". He neuvoivat mm. että ennen jokaista asiakaskontaktia kannattaa ottaa sisäisesti yhteys siihen. Koska olen harrastanut joogaa useina vuosina 18-vuotiaasta alkaen (mutta aina välillä lopettanut) ja transsendenttista meditointia (pääasiassa vaikeissa tilanteissa reseptilääkkeen tapaan) 25-vuotiaasta alkaen, olen kyllä tiennyt nämä asiat jollakin ajattelun tasolla, mutta kuitenkin olen suurimman osan ajasta samaistunut mieleeni, ajatuksiini ja tunteisiini.
Muodolliset ja vapaamuotoiset harjoitukset
Muodollinen harjoitus voi olla esimerkiksi mindfulness-ohjaajan CD-levyn opastuksella tapahtuva säännöllinen harjoitus. Vapaamuotoinen harjoitus on mahdollista tehdä missä tahansa, vaikkapa bussipysäkillä bussia odotellessa. Mindfulness-kirjoissa on runsaasti esimerkkejä erilaisista muodollisista ja vapaamuotoisista harjoituksista, joten minun ei tarvitse niitä tässä kertoa.
Tavoitteena on, että ihminen olisi mahdollisimman suuren osan ajasta tilassa, jota kuvataan sanoilla "hyväksyvä tietoinen läsnäolo". Hyväksyminen ei tässä tarkoita esim. epäkohtien tai vääryyksien hyväksymistä ja niihin alistumista vaan sitä, että ensin vain todetaan, miten asiat tällä hetkellä ovat. Kun asioita pystyy katselemaan puhtaan olemisen tilasta - eikä omien tunteittensa ja ajatustensa sekamelskasta käsin - aivoihin tulee ikään kuin enemmän "työmuistia" tai tilaa, missä voi muodostaa järkeviä ajatuksia ja syntyy luovia ratkaisuja ihan itsestään.
Mennyt aika - tämä hetki - lähitulevaisuus
Tuskin kukaan tämän artikkelin lukijoista on ollut elämänsä aikana niin vähän läsnä nykyhetkessä kuin minä. Olen yleensä aina ajatuksissani valmistautumassa seuraavaan tilanteeseen. Useimmiten olenkin selviytynyt hyvin kaikista tilanteista, ehkä juuri sen vuoksi, etten ole mennyt minnekään valmistautumattomana. Tuleviin tapahtumiin liittyy usein pelkoa ja usein suurin ilo jostakin tapahtumasta on se, että kaikki meni hyvin eikä mitään ikävää tapahtunut. Tai sitten haaveilen paremmasta elämästä, joka alkaa ajanhetkellä "sitku". Eli sitten kun ... . "Mindfulness" on ruotsiksi "medveten närvaro" ja suomeksi juuri edellä mainittu "hyväksyvä tietoinen läsnäolo". Vapaamuotoisten harjoitusten idea on useimmiten juuri se, että ei ajatella sitä, mitä tapahtuu hetken kuluttua, vaan sitä, mitä tapahtuu juuri nyt. Esim. kassajonossa seistessä ei odoteta malttamattomana kassalle pääsyä vaan nautitaan tyytyväisenä siitä jonossa seisomisesta havainnoimalla kaikkea, mitä siinä juuri sillä hetkellä näkee ja kuulee.
Ohjatun opastuksen merkitys
Luulen, että mindfulnessia kuten muutakaan meditointia ei voi oppia pelkästään kirjoista lukemalla. Kirjoista saa kyllä tietoa ajateltavaksi, mutta meditointi ei ole ajattelemista. Siihen syvempään tilaan pääsee vasta kun lakkaa ajattelemasta. Prosessin alkuun pääsy vaatii pätevän ohjaajan henkilökohtaisen tai ainakin ryhmäkohtaisen opastuksen. Sen jälkeen voi opiskella lisää kirjoista. Mielestäni ohjaajan omalla olemuksella on hyvin suuri merkitys. Ohjaajaa tarkkailemalla aloittelija muodostaa käsityksensä siitä, minkälaiseksi opetettavat harjoitukset ihmisen tekevät.
