Otsikossa mainittu tv-sarja tehdään Saksassa ja se on saksankielinen. Se lienee Euroopan eniten katsottu eurooppalainen tv-sarja, jota esitetään 22 Euroopan maassa sekä Kanadassa. Suomessa sitä on esitetty 6.12.2007 alkaen jokaisena arkipäivänä ja 1 tai 2 kertaa uusintana seuraavana arkiaamuna. Ellei se olisi saksalainen tai siinä puhuttaisiin jotakin muuta kieltä, en olisi siitä kiinnostunut. Siksi kerron aluksi, mitä Saksa ja saksan kieli on minulle elämäni eri vaiheissa merkinnyt.
Isän vaikutus
Isäni ihaili saksalaisia. Hänellä oli heihin kosketusta sota-aikana. Ilmavoimissa oli tilaisuus ihailla läheltä saksalaisia lentokoneita ja lentäjiä. Erityisesti hän ihaili saksalaisten järjestelmällisyyttä. Kun suomalaisilla sotilailla piti olla mukana erilaisia papereita eri tarkoituksia varten, saksalaisilla sotilailla samat asiat oli merkitty yhdelle kortille. Saksalaisen upseerin maastoautossa oli erityinen lokero kalosseja varten. Suomalaiset upseerit pitivät kalossejaan missä milloinkin. Isäni elämän huippuhetki oli 4.6.1942, kun hän oli Immolan lentokentän kunniakomppaniassa, jonka Saksan valtakunnankansleri tarkasti yhdessä marsalkka Mannerheimin kanssa. Isälläni oli ensin mainitun kanssa hetken ajan katsekontakti parin metrin päästä. Isä oli lukenut keskikoulussa saksaa ja ostanut myöhemmin saksankielen Linguaphone-levyt, jotka ovat nyt minulla isän perintönä.
Kun kävin oppikoulua 1960-luvulla, saksa oli vielä Suomessa yleisimmin pitkänä kielenä luettu vieras kieli. Keskikoulun päästötodistuksessa minulla oli kaikissa muissa lukuaineissa kiitettävä arvosana (9 tai 10) paitsi saksan kielessä 8. Kun isä näki sen, hän meni vihaisena äidin luon keittiöön moittimaan: "Mikä perkele siinä on, kun tuo poika ei saksaa opi?" Kysyin häneltä, mikä arvosana hänellä itsellään oli saksassa keskikoulun päästötodistuksessa. Hän sanoi sen olleen 6, mutta lisäsi, että siihen aikaan kiitettävät arvosanat olivat harvinaisia. - Minä otin tuosta opikseni. Lukion päästötodistuksessa minulla oli saksan kielessä arvosana 10 ja ylioppilastodistuksessa laudatur.
Kesätyöni Saksassa 17- ja 18-vuotiaana
Hakeuduin lukioaikana kahtena kesänä Länsi-Saksaan työhön Suomen valtion harjoittelijainvaihtotoimiston kautta. Saksassa oli niinä kesinä paljon suomalaisia koululaisia kesätyössä. Kumma, että minun koulukavereista ei kukaan muu ollut siellä silloin. Ensimmäisen kesän työskentelin eräänlaisena apulaisohjaajana Westfalenin evankelisen kirkon lastenkodissa. Paimensin siellä ryhmää, jossa oli 7-12 -vuotiaita yhteiskunnan huostaan eri syistä otettuja poikia. Koska olin itsekin vielä alaikäinen, minulla ei ollut työsopimusta, työaikaa eikä palkkaa. Asuin työpaikalla omassa huoneessa 1-kerroksisessa talossa, jonka katossa näkyi vielä sota-aikaiset naamiontimaalaukset. Vapaa-aikaa oli joka toinen sunnuntai. Ylöspito oli maksuton ja sain lisäksi pientä päivärahaa. Pikkupojat opettivat minulle saksan kieltä hauskalla tavalla: He osoittivat jotakin ja kysyivät minulta "´Was ist das?" (Mikä tämä on?). Erityisen iloisia he olivat, kun en osannut vastata, jolloin he saivat neuvoa. Siltä ajalta mieleeni on jäänyt mm. "Das ist eine Haltestelle!" (Se on bussipysäkki.) ja "Das sind die Zebrastreifen" (Ne ovat seepraraidat (suojatie)). Samalla opin kyseisen sanan lisäksi myös artikkeleita ja lauserakenteita!
Seuraavan kesän työskentelin talo- ja keittiöapulaisena suuressa ravintolassa Syltin saarella, joka on saksalaisten suosima lomaparatiisi Pohjanmeressä, junayhteyden päässä mantereesta. Silloin osasin jo saksaa sen verran, että monissa tilanteissa minua luultiin saksalaiseksi. Minulla oli myös saksalainen peitenimi, jota työtoverini käyttivät työpaikan ulkopuolella, ettei vieraiden ihmisten huomio kiinnittyisi siihen, että olen ulkomaalainen. Tämä työpaikka muistutti hyvin paljon Lemmen viemässä näytettävää ravintolaa ja se oli työyhteisönä samanlainen: Koko henkilöstö asui ravintolan takapihalla parakissa ja vietti vapaa-aikaansa paljon lähellä olevassa pienessä ja halvemmassa oluttuvassa. Oman työpaikkamme ravintola oli suuri ja kallis. Siellä oli elävää musiikkia tms ohjelmaa monta kertaa viikossa. Työpaikkani omisti saksalainen mies, jolla oli kolme ravintolaa:
1) Kanarian saarilla ympäri vuoden toimiva ravintola, jota hoiti hänen vaimonsa.
2) Syltin saarella tämä iso ohjelmallinen ruoka-ravintola, jota hoiti hänen sisarensa.
3) Syltin saarella toisessa kaupungissa pieni drinkkiravintola, jota hoiti hänen nuori kaunis rakastajattarensa.
Saksan kielen harrastukseni kouluajan jälkeen
Kouluajan jälkeen en käyttänyt saksan kieltä kymmeniin vuosiin missään, paria poikkeusta lukuunottamatta: 1980-luvulla tein lyhyen automatkan Saksaan silloisen perheeni kanssa. Kävimme katsomassa molempia aiempia työpaikkojani ulkoapäin, mutta sisällä emme käyneet. Lastenkoti oli muutettu vanhainkodiksi ja silloinen ravintolarakennus oli purettu, koska se oli ollut mereen hiljalleen valuvan hiekkadyynin päällä. 1980-luvulla elvytin hetkellisesti saksan kielen taitoani käymällä Helsingissä Goethe-Institutin järjestämän saksankielen kurssin, joka oli kaikin puolin hyvä ja innostava. Syksyllä 2001 kävin Helsingissä työväenopiston saksankielen kurssin, joka ei ollut erityisen innostava. Opiskeluaikana ja sen jälkeen työelämässä en missään yhteydessä käyttänyt saksan kieltä. Kerran luonani työpaikalla kävi kaksi nuorta miestä myymässä saksalaisen pankin palveluksia, mutta he pyysivät tapaamista englanninkielisellä kirjeellä, puhuivat minulle pelkästään englantia ja heidän esimiehensä kiitti minua jälkikäteen englanninkielisellä kirjeellä. Liikesuhdetta heidän edustamansa pankin kanssa ei syntynyt.
Kuinka löysin Lemmen viemän huhtikuussa 2011 ja jäin siihen koukkuun?
Olin leukemiahoidossa Meilahden sairaalassa, Kolmiosairaalan vuodeosastolla 7A. Selailin tv-kanavia nähdäkseni, mitä eri kanavilta tulee. Sub-tv:ssä oli menossa sarja, jota en ollut aiemmin nähnyt. Sitä pysähdyin katsomaan. Se tuntui aivan erityisen kiehtovalta, koska siinä oltiin hienon hotellin ravintolan keittiössä, joka muistutti kovasti entistä työpaikkaani. Ilmapiiri oli samanlainen ja ihmiset puhuivat sitä samaa kieltä - siis saksaa - jota olin nuorena osannut, mutta sittemmin täysin unohtanut. Myöhemmin olen selvittänyt, että tuo ohjelma oli Lemmen viemän jakso 880.
Jatkuu myöhemmin ...
