Hoitojaksojen välinen kotiloma kesti sunnuntai-iltapäivästä 27.3.2011 seuraavan viikon perjantaiaamuun 8.4.2011. Erilaisia pakollisia tehtäviä oli niin paljon, ettei se varsinaisesti lomalta tuntunut.
Edellisen raportin lopussa kerroinkin jo muutamista kotiloman ensimmäisten päivien tapahtumista. Siihen se huvittelu sitten melkein jäikin. Laadin luettelon tehtävistä, jotka pitäisi saada tehdyiksi ennen seuraavan pitkän sairaalajakson alkua. Listalle tuli 26 tehtävää.
Tehtävälistallani ei ollut sairaalan antamia tehtäviä, jotka merkitsin suoraan kalenteriin. Niihin kuului käynti keskuslaskimokatetrin huuhtelussa Meilahdessa joka toinen päivä, käynti verikokeissa kolmena päivänä, luuydinnäytteen ottaminen yhden kerran sekä käynti hematologin vastaanotolla vaimon kanssa kuulemassa hoitosuunnitelmasta ja sen sisältämistä riskeistä.
Hemoglobiini vaihteli välillä 83-90. Se ei siis koko kotiloman aikana noussut kovin paljon tiputusrajan 80 yläpuolelle. Kun hemoglobiinia on noin vähän, silloin keuhkot ja sydän väsyvät hitaastikin kävellessä. Vähän väliä täytyy istahtaa jonnekin lepämään.
Yhtenä päivänä palasin Meilahdesta kotiin Mikonkadun Amarillon ja Akateemisen Kirjakaupan päämyymälän kautta. Amarillo on matalasoluiselle sopiva lounaspaikka, koska siellä ei ole alkuruokana salaattipöytää vaan keitto. Ihmiselle, jolla on vähän neutrofiilejä, suositellaan "kolmen koon dieettiä" eli vain sellaisia ruoka-aineksia, jotka on keitetty, kypsennetty tai kuorittu.
Akateemisen Kirjakaupan päämyymälä on siitä hyvä ostospaikka, että siellä on runsas valikoima hyvää kirjallisuutta ja tarvikkeita, mutta myös mahdollisuus istahtaa hetkeksi lepäämään ja käydä vessassa. Parin onnittelukortin lisäksi ostin itselleni kaksi kirjaa:
- Deepak Chopra: "Vapauta energiasi, toteuta itseäsi". Otava 2011. Kovakantinen, 292 numeroitua sivua. Alkuteos vuodelta 2009: "Reinventing the body, resurrecting the soul - How to create a new you". Hinta 29,90 euroa. Deepak Chopra on intialaissyntyinen USA:ssa asuva lääkäri, joka on kirjoittanut paljon kirjoja. Kävin kerran hänen vastaanotollaankin erään yleisötilaisuuden yhteydessä Tukholmassa. Kirjaa selatessa sen sisältö tuntui niin kiinnostavalta, etten malttanut olla ostamatta, mutta en ole vielä alkanut lukea sitä järjestelmällisesti. Otin sen mukaan sairaalaan.
- "Sinisen bussin tarina. Stadin dösat 1936-1967". Kolme tekijää, pieni kustantamo. Isokokoinen ja painava kovakantinen kirja, jossa 224 numeroitua sivua, hyvälaatuisia valokuvia jokaisella sivulla. Painopaperi paksua ja kiiltävää. Hinta 49,90 euroa. Kirjaa selatessa saa helposti sen käsityksen, että siinä on esitelty kaikki Helsingin kaupungin liikennelaitoksen käytössä olleet bussit. Jäin kuitenkin kaipaamaan kahta, jotka erityisesti muistan 1950-luvulta Kumpulan bussilinjalta 50 (nykyinen 55):
1) Leyland, jossa oli kuljettajan jalkojen edessä ja vastaavalla kohdalla oikealla puolella pienet alaviistoon osoittavat ikkunat.
2) Oranssiraitainen Volvo. Siinä rahastajan koppi oli edessä eikä bussissa ollut lainkaan takaovea. Keskioven jälkeen lattia nousi ylemmälle tasolle ja takaseinustalla oli rivi pehmeitä istuimia, jotka pomppivat mukavasti pitkän takaylityksen vuoksi. Sinne me lapset menimme mielellämme istumaan. Kirjan lopusta löysin kuitenkin yhteensä 3 valokuvaa näistäkin kaipaamistani busseista luvusta, jossa kerrotaan, minne HKL:n käytöstä poistetut bussit ovat sittemmin joutuneet. Kuvattu Leyland oli muutettu grillikahvilaksi ja oranssiraitainen Volvo kanalaksi!
Kotiloman viimeisenä iltana eli toissailtana saatoin melko tyytyväisenä todeta, että olin saanut tehdyiksi "lomalistallani" olleet tehtävät yhtä lukuunottamatta. Se yksi oli vastaaminen vanhoilta tutuilta saamiini sähköpostiviesteihin. Toivottavasti minulla on taas sairaalassa paremmin aikaa ja energiaa kirjeenvaihtoon. Postia on aina mukava saada, vaikka vastaaminen joskus viivästyykin. Kiitos ja anteeksipyyntö kaikille niille, joita asia koskee!
