Leppoisaa jutustelua muiden potilaiden ja henkilökunnan kanssa, netissä surffailua ja television katselua luuytimen elpymistä eli soluarvojen nousua odotellessa. Luuston tiheyden mittaus ja keskusteluja fysioterapeutin kanssa. (Pieni korjaus 14.5.2011 merkitty sinisellä.)
Edellisessä viikkoraportissa, jonka kirjoitin vapun aaton iltana, valittelin tylsää ja yksinäistä vappua. Täytyy vielä hiukan täsmentää, mitä tarkoitin:
En ole juhlinut vappua moneen vuoteen millään tavalla, joten se ei sinänsä juhlana ole minulle tärkeä. Mutta kuten "tilaisuus tekee varkaan", tässä nyt vain olisi ollut ainutkertainen tilaisuus pitää hauskaa erikoisessa ympäristössä yleisen karnevaalipäivän nimissä. Minua siis harmitti käyttämättä jäänyt tilaisuus, joka ei tule koskaan toistumaan samanlaisena. Nyt en tehnyt aattoiltana muuta kuin katsoin omassa huoneessa yksin televisiosta vanhan James Bond -elokuvan loppuosan. Sen jälkeen melkein puolen yön aikaan olin vielä hereillä yöhoitajan käydessä tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Hän kysyi, halusinko jotakin syötävää, ja tarjoutui tuomaan minulle keittiöstä, mitä mieleni teki. Tilasin lihapiirakan, jonka viereen lautaselle hän lisäsi suolakurkun suikaleita, ja lasin maitoa. Sen jälkeen uni tulikin helposti ja nukuin hyvin.
Television katselu ja internetin käyttö:
Television katseluun on tällä osastolla kaksi vaihtoehtoa. Päiväsalissa on katon rajassa suurikokoinen televisio, jota voi katsella yhdessä muiden potilaiden ja mahdollisten vierailijoiden kanssa. Televisio-ohjelmia voi katsella myös oman sängyn päällä olevalla monitoimipäätteellä.
Monitoimipääte on oikeastaan Siemensin tietokone, jossa on Linux -käyttöjärjestelmä. Sen keskusyksikkö on potilaan pään takana korkealla seinällä. Siitä lähtee tukeva parimetrinen, neljästä kohdasta nivelletty varsi, jonka päässä on näyttölaite, näppäimistö (jonka voi ottaa syliin) ja langallinen luuri. Varsi on nivelletty siten, että laitetta on helpointa käyttää sängyssä selällään maaten tai aivan sängyn vieressä tuolilla istuen. (Sänky on moottoroitu, joten makuuasennon saa nappia painamalla portaattomasti lähelle istuma-asentoa.)
Näyttölaitteen takana on kaksi USB-porttia ja kuulokeliitäntä. Minulla on oma langaton hiiri, jota voi käyttää sängyssä maatessaan peiton alla lakanaa vasten, sekä sairaalasta saadut hyvälaatuiset pehmustetut kuulokkeet.
Näyttö on sormella tökittävä kosketusnäyttö, mutta myös näppäimistössä olevaa ohjauslevyä tai omaa hiirtä voi käyttää. Päävalikossa on mm:
- Televisio (9 kanavaa)
- Kaapeliradio (vain 5 digitaalista radiokanavaa, mutta internetin kautta voi kuunnella nettiradioita)
- Internet (nopeus lähes 60 Mb/s): Selaimena FireFoxin erikoisversio, josta on poistettu tai ainakin potilailta piilotettu kaikki asetusmahdollisuudet. Kosketusnäytön alavalikoissa on parikymmentä isokokoista web-linkkiä (HUS, Kela, Cancer, HS, Ilta-Sanomat, HBL, Iltalehti, nettiradiot yms). Selaimen yläreunassa on Googlen hakuikkuna ja URL-osoiteikkuna, joten sillä pääsee minne tahansa. Jopa Sampopankin erikoisella tekniikalla toteutettu verkkopankki toimii.
- Peili: Sängyssä makaava potilas näkee oman kuvansa näyttölaitteen yläreunassa olevan kameran kuvaamana.
- Pelit: Kaksi peliä omalla koneella ja kaksi linkkiä Web-pelien luetteloihin. (Korjattu 14.5.2011.)
- Tilausvideot: Vain saksankielinen testisivu.
- Käyttöliittymän kielen vaihto: suomi, ruotsi, englanti, saksa.
Langallisella "luurilla" voi:
- Avata ja sulkea television tai radion, valita kanavan ja säätää äänen voimakkuuden.
- Käyttää lankapuhelinliittymää, joka on Meilahden sairaalan keskuksen alanumero.
- Kutsua hoitajan nappia painamalla ja keskustella hoitajan kanssa, jos hoitaja vastaa kutsuun taskupuhelimellaan.
- Sytyttää ja sammuttaa kaksi sängyn takana olevaa seinävaloa.
Lisäksi luurissa on sirukortin lukija, mutta sitä ei ole vielä otettu käyttöön.
Näppäimistön päällä on läpinäkyvä muovikalvo, joka vaihdetaan potilaan vaihtuessa. Muuten se ja kaikki painonapit desinfioidaan muutaman kerran viikossa.
Minulla on täällä mukana myös oma tietokone ("miniläppäri") ja Soneran nettitikku. Niitä käytän vain silloin harvoin, kun haluan tehdä jotakin sellaista, mitä ei voi tehdä sairaalan monitoimipäätteellä eli:
- tallentaa jotakin,
- käyttää jotakin muuta ohjelmaa kuin Web-selainta (sähköpostitkin hoidan selaimella) tai
- katsoa netistä sellaista videota, jonka katsomiseen tarvittavaa ohjelmaa ei ole sairaalan koneessa. YouTuben ja CNN:n videot näkyvät sairaalan koneellakin, mutta Ylen, Subin, MTV3:n, Iltalehden ja Ilta-Sanomien videot eivät näy.
En ole kokeillut enkä kysynyt, voiko monitoimipäätteellä tulostaa kansliassa olevalle tulostimelle.
Viikon sairauskokemukset:
Vapun päivä eli sunnuntai kului aamusta iltaan (klo 8.50-19.45) tiputuksissa: kahta eri antibioottia, kaksi pussia verihiutaleita, kaksi pussia punasoluja sekä edellisten rinnalla ja välillä 0,9-prosenttista keittosuolaliuosta.
Maanantaina minulle tehtiin ensimmäistä kertaa elämässäni luuston tiheyden mittaus. Se tapahtui HYKS Syöpätautien klinikalla, joka näkyy huoneemme ikkunasta sairaala-alueen pihan vastakkaisella puolella. Potilaskuljettaja työnsi minut sinne pyörätuolilla tunnelikäytäviä pitkin. Paluumatkalla hän ajoi yhdessä tunneliristeyksessä vahingossa suoraan, kun olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. Sen vuoksi kiersimme tunneleissa pitkän ylimääräisen lenkin. Tunnelien risteyksissä on kyllä selvät viitat esim. syöpätautien klinikalle, henkilöstöruokalaan, Terveysalan keskuskirjastoon, Haartmanin sairaalaan ja jopa Naistenklinikalle saakka, mutta ei vielä uuteen Kolmiosairaalaan, missä olen potilaana.
Luuston tiheyden mittaus liittyi seuraavaan eli kesäkuussa alkavaan hoitojaksoon, jonka alussa kuulemma annetaan normaalisti luukatoa eli osteoporoosia estävä lääkitys. Tutkimuksessa otettiin vain makuuasennossa kaksi röntgenkuvaa ja sen jälkeen jäin käytävään odottamaan tuloksia. Pyjamaa ei tarvinut riisua kuvauksen ajaksi. Minulla oli lisäksi vaippahousut pyjaman housujen alla mahdollisen ripulin varalta. Kuvauksen aikana pelkäsin, että vaippahousut olisi ehkä pitänyt riisua pois ennen kuvausta. Kummastakin kuvasta tehtiin heti kuvauksen jälkeen tietokoneella analyysi, joka tulostui muutamassa minuutissa yhdelle A4-sivulle. Sain paperit käteeni liitettäviksi vuodeosastolla olevaan potilaskansiooni. Kummallakin paperilla oli tulostettuna musta-valkea röntgenkuva, numeerinen taulukko (josta en ymmärtänyt mitään), kaavio (joka esitti joidenkin kahden ominaisuuden alenemista iän myötä) sekä lyhyt englanninkielinen verbaalinen johtopäätös (WHO:n luokitus ja murtumisriskin taso).
Kuvat nähtyäni totesin ensin huojentuneena, että niissä näkyy vain luita eikä lainkaan pehmeitä alapään elimiä eikä myöskään vaippahousuja. :) Ensimmäisessä kuvassa näkyy osa lantiosta, ilmeisesti lantion ja toisen jalan reisiluun liittymiskohta. Toisessa kuvassa näkyy neljä alinta, lantion yläpuolella olevaa selkärangan nikamaa. Ensimmäisen kuvan WHO-luokitus on "osteopenia" (luun tiheyden väheneminen) ja toisen "osteoporosis" (luukato). Vastaavasti murtumisriskit ovat "kasvanut" (increased) ja "korkea" (high). Hoitava lääkäri sanoi myöhemmin taulukossa olevien lukuarvojen perusteella, että lannerangassa on lievä osteoporoosi. Siksi sain jo tällä viikolla ensimmäisen Zometa-infuusion (tiputuksen), joka olisi muuten annettu vasta seuraavan hoitojakson alussa.
Fysioterapiaa:
Tunneloidun keskuslaskimokatetrin helmikuisesta asentamisesta alkaen olen ollut epätietoinen siitä, kuinka paljon ja millä tavalla voin turvallisesti käyttää ja kuormittaa oikeaa kättä ja rintalihasta. Kun vuodeosastolta ei löytynyt relevanttia kirjallista potilasohjetta, kysyin jo maaliskuussa sellaista sähköpostitse katetrini asentaneelta lääkäriltä, joka sattui olemaan anestesia- ja tehohoito-osaston ylilääkäri. Hän lähettikin minulle heti samana päivänä katetrin valmistajan 36-sivuisen englanninkielisen potilasohjeen, mutta siitäkään en löytänyt vastauksia kuormituskysymyksiin. Kun osaston fysioterapeutti kävi huonekaveriani katsomassa, käytin tilaisuutta hyväkseni ja esitin kysymykseni hänelle. Fysioterapeutilla oli hyvin täsmälliset tiedot siitä, mitä oikealla kädellä pitää päivittäin tehdä, jotta olkanivel ei jäykistyisi, ja mitä sillä ei saa tehdä, jotta katetri ei tulisi pois keskuslaskimosta tai jotta bakteerit eivät liikkuisi tunnelissa sydäntä kohti.
Lisäksi fysioterapeutti (jota täällä myös "jumppariksi" kutsutaan) toi minulle molempien käsien lihasharjoittelua varten yhden 1,5 kilon käsipainon sekä kämmenessä puristeltavan pallon. Seuraavana päivänä käytin niitä ehkä liiankin ahkerasti, varsinkin vasemmalla kädellä, johon ei liity katetrista aiheutuvia rajoituksia. Sitä seuranneena aamuyönä valvoin noin tunnin ajan vasemman käsivarren ja käden kivun vuoksi. Aamulla vasemman kämmenen selkäpuolella näkyi selvästi tulehtunut, lämmin, punertava ja kosketusarka alue, jonka kehitystä edelleen seurataan. Ei ole varmaa tietoa, mistä tulehdus aiheutui. Ehkä ei olisi pitänyt aloittaa yhtäkkiä niin ahkeraa voimaharjoittelua sormilla, joilla ei ole tammikuun jälkeen tehty limsapullon korkin avaamista kovempaa työtä. Tänä aamuna vasen kämmen oli niin arka, etten pystynyt puristamaan sillä kädellä edes hammastahnaa ulos tuubista.
