Tätä kirjoittaessani on kulunut tasan neljä viikkoa siitä, kun minut kutsuttiin puhelimitse sairaalaan suojaan sen vuoksi, että aamun verikokeissa neutrofiilien määrä oli alittanut mittausrajan (0,05). Tänään neutrofiilit olivat taas hiukan mittausrajan yläpuolella (0,08) ja muidenkin verisolujen väheneminen näyttää pysähtyneen. Se tarkoittaa, että luuydin on toipunut kolmannesta solunsalpaajakuurista ja alkanut taas tuottaa verisoluja. Kolmas hoitojakso vuodeosastolla on siten pian päättymässä ja kotiutus häämöttää muutaman päivän päässä.
Sairauskokemus:
Hoitosuunnitelman mukaiseen hoitoon ei kuulunut tällä viikolla muuta kuin muutamat suun kautta nautittavat lääkkeet ja yhden antibioottiliuoksen (Ceftriaxone) tiputus joka aamu keskuslaskimokatetrin kautta. Sen jälkeen katetri aina huuhdeltiin ja "korkattiin". Loppupäivän kuljin vapaana letkuista ja tippatelineestä. Kuitenkin maanantaina jouduin illalla uudestaan letkuihin, kun verihiutaleiden eli trombosyyttien määrä oli alittanut tiputusrajan ja sain niitä jo yhdeksännen kerran tänä vuonna.
Edellisen viikkoraportin lopussa kerroin vasemman kämmenen selkäpuolella näkyneestä turvotuksesta, joka tuntui kipuna sormia käytettäessä. Se näkyi myös verikokeissa CRP:n nousuna 7:stä 21:een. Hoitava lääkäri halusi varmistua siitä, että kysymys ei ole laskimotukoksesta, ja lähetti minut vasemman käden verisuonten ultraäänikuvaukseen.
Ultraäänikuvaus ulottui sormista solisluun tuntumaan. Siinä todettiin, että kaikki vasemman käteni tärkeät verisuonet toimivat normaalisti. Kuitenkin yksi vähemmän tärkeä laskimosuoni on lakannut lopullisesti toimimasta. Sekä kuvauksen suorittanut erikoislääkäri että minua hoitava hematologiksi erikoistuva sisätautilääkäri vakuuttivat, että sillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Verisuonia on kuulemma niin paljon, että sellaisen suonen tukkeutuessa veri löytää vaihtoehtoisia kulkureittejä. Kirjoitanpa kuitenkin tähän muistiin, kuinka se suoni meni pilalle:
Miten menetin yhden laskimosuonen vasemmasta käsivarresta:
Syksyllä 2009 minulla oli jaloissa ankaria suonenvetokohtauksia joka päivä. Hematologian poliklinikalla minua silloin hoitaneen lääkärin suosituksesta aloin syödä magnesiumtabletteja. Ne vähensivät olennaisesti suonenvetojen esiintymistiheyttä ja kivuliaisuutta. Kun tulin tänne vuodeosastolle solunsalpaajahoitoon tämän vuoden tammikuussa, kaikkien siihen saakka kotona käyttämieni lääkkeiden annostus lopetettiin (talidomidi, Klexane, magnesium).
Ensimmäisenä vuodeosastopäivänä, joka oli perjantai 14.1.2011, hoitava sairaalalääkäri asensi vasempaan käteeni hoitojakson ensimmäisen kanyylin. Sen kautta tiputettiin runsaan kahden viikon aikana yötä päivää erilaisia liuoksia, yhteensä yli 30 litraa! Maanantaina 31.1.2011 se lakkasi toimimasta harvinaisen pitkään palvelleena. Silloin sama lääkäri asensi uuden kanyylin siihen laskimosuoneen, joka on sittemmin tuhoutui.
Torstaina 3.2.2011 otetusta verikokeesta todettiin minulla olevan magnesiumvajausta. Sen vuoksi sain illalla tiputuksena magnesiumannoksen laimennettuna yhteen desilitraan 0,9-prosenttista keittosuolaliuosta. Tiputuksen aikana suoni ärtyi ja teki kipeää. Kutsuin paikalle sairaanhoitajan, joka kutsui toisenkin sairaanhoitajan katsomaan tilannetta. He poistivat kanyylin suojana olleet sideharsot ja korvasivat ne uusilla todettuaan sitä ennen, että kanyyli oli hyvin paikallaan. Magnesiumin jälkeen samalla kanyylillä tiputettiin vielä antibiootteja ja keittosuolaliuosta pitkin iltaa ja yötä.
Seuraavana aamuna, siis perjantaina 4.2.2011, tein kävelylenkin tippatelineen kanssa. Huoneeseen palattuani keittosuolaliuoksen tippuminen oli pysähtynyt lopullisesti. (Pitkillä miehillä se pysähtyy usein tilapäisesti seisomaan noustessa tai kävellessä.) Sairaalalääkäri kutsuttiin asentamaan uusi eli kolmas kanyyli eri suoneen.
Kertaakaan tuota ennen tai sen jälkeen en ole saanut magnesiumia suoneen. Suun kautta nautittava magnesium-tabletti palautettiin päivittäiseen lääkitykseeni pian tuon tapahtuman jälkeen.
Magnesiumliuoksen infuusioon (tiputukseen) käytetty suoni oli ranteesta noin 10 cm:n päähän kyynertaipeesta selvästi näkyvissä, näytti tulehtuneelta ja tuntui kovettuneelta vielä silloinkin, kun kävin ultraäänikuvauksessa 9.5.2011. Ultraäänikuvauksen suorittanut erikoislääkäri sanoi, että siinä suonessa ei koskaan enää veri virtaa, mutta siitä ei ole mitään haittaa, koska pieniä verisuonia on paljon ja veri on kyllä jo löytänyt uuden reitin.
Sosiaalinen elämä:
Sunnuntaina oli äitienpäivä, jota pienten lasten potilasäidit juhlivat päiväsalissa perheineen. Maanantaina oli Timon nimipäivä, jota juhlin vaimoni kanssa päiväsalissa. Molemmat olivat yleisiä liputuspäiviä, jälkimmäinen koko Euroopassa (Eurooppa-päivä) ja myös Venäjällä (Voiton päivä). Edellisellä viikolla moni ihmetteli, miksi sairaalan liput olivat ylhäällä 3.-5.5.2011 yötä päivää. Todellista syytä en tiedä, mutta sanoin heidän harjoittelevan äitien ja Timon päivän liputuksia.
Torstaina oli myyjäiset, joissa myytiin tämän osaston henkilöstön leipomia leivonnaisia sekä arpoja. Myyjäiset pidettiin keskellä päivää kolmannessa kerroksessa neuvotteluhuoneessa. Matalasoluisilla potilailla (neutrofiilejä alle 0,5) ei ole yleensä oikeutta lähteä tämän osaston ulkopuolelle. Myyjäisissä saimme kuitenkin käydä hengityssuojain naamalla puoli tuntia ennen kuin myyjäiset avattiin muille asiakkaille. Ostin makeita leivonnaisia ja arpoja, joista kolme oli voittoarpoja!
Televisiossa oli tällä viikolla poikkeuksellisen kiinnostavaa katseltavaa:
- Suomen menestykselliset ottelut jääkiekon MM-kisoissa. Loppuottelu Suomi-Ruotsi käydään huomenna.
- Lady Gagan 2 1/2 -tuntinen show New Yorkin Madison Square Gardenilla. Se oli ensimmäinen näkemäni Lady Gagan esitys. Muistutti kovasti Madonnaa.
- Eurovision laulukilpailujen semifinaali, mistä Suomen edustaja pääsi finaaliin. Tämän tekstin julkaisuhetkellä hän on jo esiintynyt finaalissakin, mutta pisteitä ei ole vielä annettu.
- "Lemmen viemää" ("Sturm der Liebe") -sarjassa Fürstenhof-alppihotellista vastaanottohuoneen vuokranneen nuoren lääkärin isä tuli poikansa vastaanoton avajaisiin. Häntä esitti sama näyttelijä, joka oli aiemmin vuosikausia poliisisarjan "Kettu" ("Der Alte") päähenkilönä. Yhden jaksovälin ajan katsojia pidettiin jännityksessä, esiintyykö hän tässä sarjassa eläkkeellä olevana müncheniläisenä rikospoliisina. Niin ei käynyt, vaan hän esiintyi eläkkeellä olevana lääkärinä, jolla oli ollut yksityisvastaanotto Münchenissä tai sen läheisyydessä.
Television katselu on ollut melko sosiaalista eli paljolti yhdessä toisten potilaiden ja joskus sairaanhoitajienkin kanssa, kun jälkimmäisillä on työtehtäviensä lomassa ollut siihen hetki aikaa. Muutenkin olen viettänyt paljon aikaa muiden potilaiden kanssa ja vastaavasti lykännyt moniin sähköposteihin vastaamista, mitä pyydän jälleen anteeksi. Hemoglobiini oli koko viikon välillä 90-82, mikä pitää ihmisen aika aneemisena (terveen miehen viitearvojen alaraja on 134). Sairaalaan mukaan ottamiani kirjoja en ole jaksanut lukea enkä paljon lehtiäkään.
