Tässä artikkelissa on muistiinpanojani hiljattain lukemastani aineistosta ja sen herättämistä omista ajatuksistani. Tietolähteenä on ollut lähinnä Inna Thilin sivustollaan www.omanelamaniluoja.fi julkaisema aineisto, ml. webinaarit, ja hänen suosittelemansa Rick Hansonin kirja "Sisäsyntyinen onnellisuus - tyytyväisyyden, tyyneyden ja itseluottamuksen uusi neurotiede" (Basam Books Oy / Viisas Elämä, 2016)
Onko onnellisuuden tavoittelu moraalisesti hyväksyttävää?
Lukemani mukaan USA:n perustuslaissa sanotaan jotakin onnellisuuden tavoittelusta, mutta en löydä netistä sellaista tekstiä. (Katso: 8.4.2019 tehty lisäys tekstin lopussa.) Suomessa on aina korostettu velvollisuuksien täyttämistä. Onnellisuuden tavoittelusta olen nähnyt julkista tekstiä vasta viime aikoina. On sanottu, että suomalaiset ovat kateellisia, jos joku kertoo olevansa onnellinen. Meille on jo lapsena annettu ohjeeksi "Kel' onni on, se onnen kätkeköön!" Se on Eino Leinon runon "Laulu onnesta" ensimmäinen säe. Runo ilmestyi "Hiihtäjän virsiä"-kokoelmassa jo vuonna 1900. Tuota neuvoa olen parhaani mukaan yrittänyt noudattaa. Jos itsellä on hyvä palkka ja velaton kotitalous, ei sitä tietenkään sovi iloita pienipalkkaisen asuntovelkaisen kuullen.
Varmasti Suomessakin on joissakin perheissä kasvatettu lapsia tulemaan onnellisiksi, mutta minulle ei kukaan kasvuiässä sanonut, että minun pitäisi olla onnellinen tai tulla onnelliseksi, enkä sellaista omasta päästänikään keksinyt.
Nyt ajattelen niin, että onnellisuuden tavoittelu ja saavuttaminen on sinänsä hyvä asia, mutta sitä ei saa julistaa muita ihmisiä ärsyttävällä tavalla.
Ärsyttäviä tapoja kertoa omasta onnellisuudesta ovat kaikki sellaiset tavat, jotka voivat herättää vähemmän onnellisessa ihmisessä ikäviä tuntemuksia, kuten masennusta tai kateutta. Huonoja tapoja ovat esimerkiksi:
- Sellaiset yleiset toteamukset kuin: "Kyllä elämä on ihanaa!"
- Sellaisten valokuvien julkaiseminen netissä, joilla kuvan julkaisija haluaa esitellä omaa onnellisuuttaan lisäämättä kuvan katsojan onnellisuutta.
Myönteisiä tapoja osoittaa omaa onnellisuutta ovat esimerkiksi:
- Iloisuus, elinvoimaisuus, jaksaminen.
- Myötätuntoisuus muita ihmisiä kohtaan.
Kestävän onnellisuuden edellytykset
(Tämän kirjoitin muistiin Inna Thilin webinaarista.)
Elämässä pitää olla sekä
- mielihyvää tuottavia asioita että
- merkityksellistä sisältöä.
Jos tavoittelee elämässä vain mielihyvää tuottavia asioita, elämä tuntuu lopulta tyhjältä. Oma ongelmani on se, että elämässäni on yllin kyllin ja liikaakin merkityksellistä sisältöä, mutta kovin vähän mielihyvää tuottavia asioita. Toki nautin päivittäin esim. erinomaisesta asuinympäristöstä, hyvästä ruoasta ja siitä, että eläkeläisenä saan nukkua yleensä aamulla pitkään.
Tavallinen arkielämäni tuottaa siis kyllä mielihyvää, mutta esim. ensi kesälle en keksi mitään sellaista, mikä tuottaisi mielihyvää enemmän kuin tavallinen arki. Siitä seuraa helposti, että myöskään ne merkityksellistä sisältöä antavat hankkeet eivät edisty.
Aivojen muovaaminen myönteisiksi
Tämän artikkelin alussa mainitsemani neuropsykologi Rick Hansonin kirjan keskeinen sisältö on aivojen neuroplastisuus eli muovautuminen vanhallakin iällä sen mukaan, mitä ihminen ajattelee. Hän esittelee hyvät perustelut, miksi erilaisten uhkien havaitseminen on ollut hengissä pysymisen kannalta välttämätöntä. Ihmisen aivot reagoivat herkästi todellisiin ja kuviteltuihin vaaroihin, kun taas myönteiset asiat voi jättää vähälle huomiolle. Ihmisen aivoissa on ns. "negatiivinen vinouma", joka kiinnittää huomiota erityisesti kielteisiin asioihin ja paisuttaa niiden merkitystä.
Ihminen tulee onnellisemmaksi, jos hän pystyy oikaisemaan negatiivista vinoumaa. Se on mahdollista kiinnittämällä tietoisesti päivittäin huomiota erilaisiin myönteisiin asioihin. Niitä pitää ensin huomata. Sitten myönteistä kokemusta tulee syventää ja sisäistää. Myönteistä ainesta voi myös käyttää kielteisen aineksen eliminointiin. Miten tuo käytännössä tapahtuu, siitä Hanson antaa em. kirjassaan perusteellisia ohjeita erilaisiin tilanteisiin.
Kirjan alkuosassa Hanson määrittelee aivojen rakenteeseen liittyen, että aivoissa on kolme "käyttöjärjestelmää":
- Välttämisjärjestelmä (tarve: Turvallisuus)
- Tavoittelujärjestelmä (tarve: Mielihyvä)
- Kiintymysjärjestelmä (tarve: Yhteenkuuluvuus)
"Jokaiseen käyttöjärjestelmään liittyy tiettyjä kykyjä, henkisiä toimintoja ja käyttäytymismalleja." Tuo antoi minulle aiheen pohtia, missä määrin nuo kolme "käyttöjärjestelmää" ovat ohjanneet elämääni.
Responsiivinen ja reaktiivinen tila
Rick Hanson: "Kussakin aivojen kolmessa käyttöjärjestelmässä on tarjolla kaksi perusasetusta: responsiivinen ja reaktiivinen. Niin kauan kuin tunnet, että järjestelmän käsittelemä perustarve tulee tyydytetyksi, aivosi ovat responsiivisessa tilassa. Se tarkoittaa, että ne reagoivat tarpeisiisi ja havaintoihisi mukautuvasti sekä herkästi. Kun tunnet olosi turvalliseksi, välttämisjärjestelmä siirtyy responsiiviseen tilaan, ja sinä olet rento, tyyni ja rauhallinen. Kun tunnet olosi hyväksi, tavoittelujärjestelmä on responsiivinen ja kiitollisuus, ilo, aikaansaavuuden tunne ja tyytyväisyys voivat virrata mielessäsi. Ja kun tunnet yhteenkuuluvuutta, kiintymysjärjestelmä siirtyy responsiiviseen tilaan, mikä lisää yhteyden, läheisyyden, myötätunnon, ystävyyden, arvostuksen ja rakkauden tunteita." Hän havainnollistaa asiaa sanomalla, että "aivot ovat vihreällä" kun ne ovat responsiivisessa tilassa ja "punaisella", kun ne ovat reaktiivisessa tilassa.
Rick Hanson jatkaa (tässä hiukan tiivistettynä): "Kun aivosi ovat responsiiviset, haasteet eivät muutu stressitekijöiksi. Erittäin vaikeitakin asioita tapahtuu, mutta käsittelet uhkat, menetykset ja torjunnan vajoamatta pelkoon, turhautumiseen tai sydänsuruihin. Sinulla on vahva perustunne siitä, että olet turvassa, sinun on pohjimmiltaan hyvä olla ja sinusta välitetään."
En voi kopioida tänne kirjan koko sisältöä. Hän selvittää siinä myös, miten aivojen kemia toimii eri tilanteissa ja miten se vaikuttaa muihin elimiin. Olisi hyvä pysyä mahdollisimman suuri osa ajasta responsiivisessa tilassa. Joskus tilanne vaatii siirtymisen reaktiiviseen tilaan, mutta sen pitäisi jäädä lyhytaikaiseksi.
Itsekritiikkiä
Kun olen viime aikoina lukenut paljon sellaista viisautta, josta minulla ei ollut aavistustakaan aiempina vuosikymmeninä, se houkuttelee pohtimaan, olisiko elämäni kulkenut toisin, jos olisin tiennyt jo nuorena kaiken sen, mitä nyt vanhana tiedän.
Kouluaikana sain paljon motivaatiota negatiivisista kokemuksista. Esim. kun sain keskikouluaikana kerran matematiikan kokeessa paremman arvosanan kuin poika, joka halusi olla luokan priimus, hän vedätti kahdella apulaisellaan minut tuolin alta ja istui itse siinä tuolin päällä. Se sai minut taistelemaan luokan priimuksen asemasta ja muistaakseni siinä silloin onnistuinkin. Lukiossa tilanne oli toinen - silloin minulla ei ollut tarvetta kilpailla saatika taistella kenenkään kanssa.
Parhaina työvuosinani eli 1970-1980-luvuilla olin erittäin aikaansaava ja luova, mutta silloinkin sain työenergiaa usein negatiivisista asioista ja aivoni olivat ilmeisesti usein punaisella. "Taistelin Kansan puolesta" - kuviteltua luokkavihollista vastaan. 1970-luvulla olin Suomen nuorin sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymä vakuutusmatemaatikko. Olin erityisen hyvä kuvittelemaan erilaisia onnettomuuksia ja osasin jopa hinnoitella vakuutuksia niiden varalle. Turvallisuutta hakeva "välttämisjärjestelmä" oli siis aivoissani ylikorostunut ja se näkyi sekä työssä että kotona. Tunsin kyllä, että minusta välitetään, kun sain jatkuvasti palkankorotuksia, uusia työsuhdeautoja ja työsuhderivitalonkin niitä ollenkaan pyytämättä.
Sen virheen olen ilmeisesti tehnyt kaikilla vuosikymmenillä, että olen tavoitellut kiintymysjärjestelmään kuuluvaa yhteenkuuluvuutta tavoitejärjestelmän keinoin. Olen siis tehnyt erilaisia työtehtäviä usein paremmin kuin hyvin siinä toivossa, että minusta niiden ansiosta tykättäisiin. Netissä se nyt toteutuukin, mutta ei reaalimaailmassa.
Lisäys 8.4.2019:
Eräs lukija lähetti tiedon, että onnellisuuden tavoittelu mainitaan USA:n itsenäisyysjulistuksessa (“Declaration of Independence”) tällaisen kappaleen lopussa:
We hold these truths to be self-evident, that all men are created equal, that they are endowed by their Creator with certain unalienable Rights, that among these are Life, Liberty and the pursuit of Happiness.
