Kotilomani alkoi viime viikon keskiviikkona iltapäivällä. Huomenna torstaina käyn Meilahden päiväsairaalassa luuydin- ja verikokeissa. Viides vuodeosastoviikko Meilahden Kolmiosairaalassa alkaa ylihuomenna perjantaina klo 8. Silloin minulle asennetaan ensin tunneloitu keskuslaskimokatetri, jonka kautta suoraan suoneen annettavat lääkkeet ja muut liuokset vastedes tiputetaan.
Kotilomalle lähtiessäni verisoluja oli kovin vähän, mutta muutaman päivän kehitystrendin perusteella uskottiin veriarvojen nousevan päivittäin. Ensimmäisinä kotilomapäivinä tunsin itseni voimattomaksi ja sairaaksi, vaikka mitään tiettyä vaivaa tai kuumetta ei ollutkaan. Tosin vasen käsi oli edelleen arka tiputusten jäljiltä ja ainakin yksi verisuoni on siinä vieläkin ärtynyt.
Onneksi minulla on kotona vaimo, joka oli siivonnut kodin ennen saapumistani, kävi puolestani apteekissa ja ruokakaupoissa sekä laittoi meille päivittäin ruokaa. Ilman sellaista apua kotiloman ensimmäiset päivät olisivat olleet hyvin vaikeat.
Kotiin saapuessani kissa ei tullut vastaan eikä tervehtinyt, vaan ilmaisi olevansa syvästi loukkaantunut pitkän poissaoloni vuoksi. Myöhempinä päivinä suhteemme palautui entiselleen siihen kuuluvine laatuaikoineen ja yhdessä nukkumisineen. Pian 7 vuotta kestäneen yhteiselämän aikana olemme tätä ennen olleet vain 2 kertaa vajaan viikon ajan erossa toisistamme.
Maanantaina otetut seurantaverikokeet, joiden tulokset kuulin tiistaina, osoittivat verisoluja olevan jo niin paljon, että normaali elämä oli mahdollista. Niinpä puhdistin tiistai-iltana retkeilyautoni katon lumesta. Se oli aika iso urakka, sillä auton mitat ovat 5,60 x 2,05 x 2,70 metriä, lunta oli monta kymmentä cm ja se oli jo paljolti päässyt jäätymään. Pakkasta oli työn aikana noin 15 astetta. Onneksi auton asunto-osassa on nestekaasulämmitys ja mahdollisuus keittää nestekaasuliedellä kuumaa juotavaa, joten lämmin taukotupa oli koko ajan lähellä. Vasemmalla kädellä en pystynyt tekemään muuta kuin pitämään kiinni taloustikkaista, joiden päällä seisoin. Vaimoni oli yhdessä isänsä kanssa tehnyt maanpäälliset lumityöt auton ympäriltä jo sitä ennen. - Miksi auton lumitöiden teko sitten oli niin tärkeää? Vuosikatsastuksen vuoksi. Käytin auton tänään katsastuksessa. Onneksi se meni läpi huomautuksitta - tai tarkemmin sanottuna pienten kehujen kera. Jos olisi pitänyt korjauttaa jokin vika esim. kahden viikon kuluessa, se olisi ollut todella hankalaa sairaalasta käsin.
Huomenna poistan auton jälleen liikennekäytöstä seuraavaan kotilomaan saakka Trafin web-palvelun kautta. Siltä ajalta ei peritä ajoneuvoveroa ja vakuutuksistakin on voimassa vain varkaus-, ilkivalta-, yms. osat, jotka ovat tarpeellisia, vaikka auto seisoo paikallaan yksityisellä P-alueella.
