Neljännen sairaalaviikon alussa tein oivalluksen, joka suuresti helpotti elämääni. Viidennen päivän aamuantibioottien jälkeen vasen käteni vapautettiin letkuista - luultavasti lopullisesti! Tekstiä täydennetty viggon osalta la 5.3.2011.
Kanyyli on se "sovitin", joka vie pullosta tipoittain tulevan nesteen ihon läpi verisuoneen. Siihen voi liittää samanaikaisesti useita tiputusletkuja. Eri letkuista tulevat aineet menevät suoneen samasta reiästä. Ensimmäinen kanyylini toimi hyvin kaksi viikkoa ja kolme päivää, mikä on kuulemma harvinaisen hyvä suoritus. Sinä aikana siitä meni suoneen useita kymmeniä litroja nestettä! Toinen kesti vain maanantaista perjantai-aamuun, jolloin se meni umpeen. Kolmas jouduttiin poistamaan jo seuraavana maanantaina, kun suonen reikä alkoi vuotaa ja ranne turvota. Neljäs ja viimeinen toimi maanantaista keskiviikkoon, jolloin se poistettiin tarpeettomana antibioottikuurin päätyttyä. Kaikki neljä kanyyliä olivat vasemmassa kädessä, jolloin oikea käsi jäi vapaaksi, mikä on tärkeää oikeakätiselle. Sitä kättä, jossa kanyyli on, ei voi käyttää juuri mihinkään. Mitä useampi kanyyli kädessä on ollut, sitä vaikeampi samasta kädestä on löytää sopivaa suonta. Neljättä asennettaessa se tuntui olevan jo tosi vaikeaa ja sopiva suoni löytyi vasta useamman yrityksen jälkeen. Seuraavan hoitojaksoni aikana ei enää yritetäkään käyttää kanyyliä, vaan asennetaan keskuslaskimokatetri. Kerron siitä sitten aikanaan.
Jotkut hoitajat käyttävät kanyylistä nimitystä "viggo". Se oli alkuperäisen valmistajan nimi (ruotsalaisen liikemiehen Viggo Jakobssonin vuonna 1921 perustama Viggo AB). Sittemmin yhtiöitä on fuusioitu eikä sen nimistä yhtiötä tai tuotetta enää ole.
Neljännen sairaalaviikon viidentenä päivänä minut lähetettiin kotilomalle, jonka arvioitu pituus on noin viikko. Sen jälkeen koko homma alkaa tavallaan alusta eli annetaan samanlainen viikon pituinen sytostaattikuuri. Sairaalaan kutsusta päätetään kuitenkin erikseen kotiloman aikana otetun verikokeen ja luuydinnäytteen tulosten perusteella.
Sytostaattihoidon luuydinvaikutukset:
Oma verisolutuotanto käynnistyi ja kaikki veriarvot nousivat sellaiselle tasolle, että kotiloma katsottiin mahdolliseksi.
Sytostaattihoidon muut vaikutukset:
Edellisellä viikolla elämäni oli tuskaista ulostusongelmien vuoksi. Jouduin käymään pöntöllä 5-8 kertaa/vrk, istunnot olivat kivuliaita, niitä seurasi voimakas jälkikipu ja kaikesta huolimatta tuntui usein siltä, että suolesta ei tullut ulos läheskään kaikki, mitä olisi pitänyt. Edellisessä viikkoraportissani kerroin tapauksesta, kun isot kakat tulivat housuvaippaani vaivattomasti ja kivuttomasti seistessäni. Siitä sain idean kokeilla muutenkin seisaallaan kakkaamista. Tulokset ovat olleet tosi hyvät: suoli tyhjenee vaivattomasti ja peräaukon kipu alkoi vasta pyllyn huuhtomis- ja kuivausvaiheessa. Siitä alkaen olen joka kerta kakannut seisaallaan pitäen vasemmalla kädellä kiinni pyörillä kulkevasta tippatelineestä ja oikealla inva-wc-tyyppisen istuimen käsinojasta. Kun tietty erä on tullut, voin välillä istahtaa pöntölle ja nousta siitä sitten taas seisomaan. Muutaman nousun ja laskun jälkeen suolesta tulee yleensä toinenkin erä. Kun löytää kokeilemalla sopivan korkeuden ja kaltevuuskulman, pitkäkin kakka laskeutuu vaivattomasti ikäänkuin omalla painollaan.
Olen kovasti iloinnut tuosta sinänsä yksinkertaisesta oivalluksesta. Se on jo nyt olennaisesti helpottanut elämääni ja vähentänyt kipuja. Seuraavien hoitojaksojen aikana uskon pääseväni alusta alkaen helpommalla tämän oivalluksen ansiosta. Alkeisanatomisen tutkimukseni mukaan tavallisessa länsimaisessa kakkausasennossa istumalihakset puristavat (ihmisen istuessa niiden päällä) suolen liian ahtaalle tai huonoon asentoon, jolloin kakkaaminen vaatii usein "pusaamista".
Kaljuuntuminen on sytostaattihoitoa saaneiden yleinen tuntomerkki. Minulla hiusten irtoilu alkoi neljännellä sairaalaviikolla eli siis kolmannella ensimmäisen syto-kuurin jälkeisellä viikolla. Hiukset irtoavat helposti nyppimällä ja itsestäänkin. Tähän saakka olen toiminut vain niin, että joka-aamuisen suihkussakäynnin yhteydessä olen pessyt hiukseni ja sen jälkeen kuivannut pääni pyyhkeeseen melko tiukoin ottein. Silloin irtoamassa olleet hiukset ovat jääneet pyyhkeeseen eikä hiuksia ole merkittävästi pudonnut muualle. Esim. tyynylläni ei ole aamuisin ollut hiuksia. Silmä alkaa vähitellen tottua siihen, että peilistä katsoo nopeasti kaljuuntuva mies.
PS: Kirjoitin tämän tekstin sairaalassa, mutta viimeistelin ja julkaisin sen kotikoneella.
