Kolmas sairaalaviikko oli potilasnäkökulmasta lähes samanlainen kuin edellinen. Uutena kokemuksena housuvaipan käyttö tositilanteessa.
Kolmannella viikolla olin kiinni tiputusletkuissa joka päivä ympäri vuorokauden muutamia hyvin lyhyitä taukoja lukuunottamatta. Jatkuvasti tiputetaan keittosuola+glukoosi-liuosta ja sen lisäksi erilaisia anbiootteja, harvoin jotakin muutakin. Siitä seuraa, että en voi nukkua yöllä kuin tunnin kerrallaan. Jos nukun siihen saakka, kunnes pissahätä herättää, minulla on herättyäni niin kova kiire vessaan, etten ehdi sinne kuivin housuin. Sen vuoksi laitan kännykän herättämään aina noin tunnin kuluttua.
Sytostaattihoidon luuydinvaikutus:
Toisen sairaalaviikon lopuksi otettu luuydinkoe osoitti, että ensimmäisen viikon sytostaattikuuri vaikutti toivotulla tavalla: Luuytimessä ei ollut enää "sairaita soluja" eli "blasteja". Vielä ei kuitenkaan tehty sytogeneettistä tutkimusta, josta nähdään, paljonko luuytimessä on aiemman diagnoosini (KMML) mukaisia "sairaita soluja" eli sellaisia, joissa on nukleofosmiinigeeni (NPM-geeni).
Matalasoluvaihe jatkuu. Omien verisolujeni tuotanto luuytimessä ei ole vielä käynnistynyt uudelleen. Siksi olen saanut tiputuksena punasoluja ja verihiutaleita eli trombosyyttejä. Valkosoluja ei anneta missään muodossa. Niistä ehkä tärkeimpiä, bakteerivastustuskyvystä huolehtivia neutrofiilejä, on edelleenkin vähemmän kuin 1/30-osa terveen ihmisen viitearvojen alarajasta. Niin pienelle määrälle ei saada edes täsmällistä mittausarvoa.
Sytostaattihoidon muut vaikutukset:
Neutrofiilien vähäisyys on siis altistanut elimistöni bakteeritulehduksille. Jatkuva kuumeilu ja veren korkea tulehdusarvo (CRP, viimeksi mitattuna 128) osoittavat, että tulehduksia on, mutta niiden paikallistaminen on vaikeaa. Aina kun kuume ylittää tietyn rajan (38 tai 38,5), paikalle kutsutaan laboratoriohoitaja ottamaan verestä näyte bakteeriviljelyä varten. Tarkemmin sanottuna tulee kaksi näytteenottajaa puolen tunnin välein vaikka keskellä yötä. Viljelynäytteitä on otettu jo useita kertoja ja joitakin suolistobakteereja on kuulemma verestäni tunnistettukin. Niiden löytyminen helpottaa sopivien antibioottien valintaa. Tällä hetkellä saan kolmea eri antibioottia, yhteensä 8 annosta/vrk, kaikki suoraan suoneen.
Viikon kiusallisin vaiva on ollut peräsuolen sulkijalihaksen kohdalta lähtevä ankara kipu, joka toistuu aina, kun suolesta tulee jotakin muuta kuin nestettä. Kipu jatkuu toisinaan vielä puolisen tuntia sen jälkeenkin niin voimakkaana, että haluaisin huutaa. Kysymys lienee sytostaatin vahingoittaman limakalvon alla olevasta haavasta, joka kuulemma paranee vain ajan kanssa, "kun pääsen soluilleni".
Varhain eräänä aamuna seisoin ikkunan vieressä, kun kakkahätä alkoi niin yllättäen ja kovalla paineella, että kakkaa valui heti pyjaman housuihin ja housun puntista kahteen paikkaan lattialle ennen kuin pääsin pesuhuoneeseen. Hyvä, että ensimmäinen kerta tapahtui omassa huoneessa eikä osaston käytävällä tai ns. päiväsalissa! Sen jälkeen sain ja olen käyttänyt vaippahousuja. Ne näyttävät pehmustetuilta pitsiröyhelöisiltä lyhyiltä alushousuilta ja sopisivat näytelmään esim. Aku Ankkaa esittävän henkilön rooliasuun.
Housuvaippa tuli testatuksi tositilanteessa heti toisena käyttöpäivänä. Seisoin oman pesuhuoneeni oven läheisyydessä ja pohdin, onko minulla kakkahätä vai ei. En ehtinyt ovea avata, kun suolistosta alkoi pudota suuri määrä löysää kakkaa housuvaippaan. Lyhyiden taukojen aikana pääsin pesuhuoneen puolelle ja sain pyjaman housut pudotettua kinttuihin. Seisoin peilin edessä ja annoin kakkaa tulla vaippaan niin paljon kuin sitä oli tullakseen. Halusin nähdä, missä vaiheessa vaippa täyttyy ja sitä alkaa valua reisille. Sitä tulikin tosi paljon ja ilman tavanomaisia kipuja. Tositestin lopputulos: Housuvaippa on niin hyvin suunniteltu, että mitään ei tullut reisille eivätkä kintuissa olleet pyjaman housut tai jalassa olleet sukat likaantuneet lainkaan! Kakka putoaa nimittäin pussiin, joka on hyvin eristetty reisistä ja joka syvenee tarpeen mukaan. Täyden housuvaipan pystyy riisumaan itseään likaamatta. Siivosin jäljet omatoimisesti ja olin koko tämänkin prosessin ajan letkuilla kiinni pyörillä kulkevassa tippatelineessä.
PS: Sairaalaviikkoni vaihtuu vasta perjantaina aamupäivällä, mutta julkaisen tämän nyt vähän etuajassa, kun teksti tuntuu valmiilta.
