Viikon aikana soluarvot painuivat pohjalukemiin ja pysyivät siellä. Mutta se ei ole suinkaan ongelma vaan solunsalpaajahoidon tarkoitus. Muutenkin kaikki meni hoitosuunnitelman mukaisesti eikä mitään kivuliaita vaivoja ollut.
Kuudes sairaalaviikko alkoi viime keskiviikkona. Torstaiaamusta alkaen neutrofiilejä on ollut vähemmän kuin 1/30-osa terveen ihmisen viitearvojen alarajasta, jolloin niiden tarkkaa määrää ei saada edes mitatuksi. Tämä tilanne jatkuu edelleen. Ensimmäisellä hoitojaksolla oli 15 sellaista päivää, minkä jälkeen neutrofiilien määrä lähti kasvuun. Kun neutrofiilejä on vähän, elimistön kyky vastustaa bakteereja on heikko ja infektioalttius suuri.
Punasoluja annettiin viikon aikana kerran, samoin trombosyyttejä eli verihiutaleita. Kuudennen sairaalaviikon päättyessä molempien määrät ovat taas tiputusrajalla, joten seitsemäs sairaalaviikko alkanee niiden tiputuksella. Molempia annetaan yleensä 2 pussia kerrallaan. Yhden verenluovuttajan antamasta verestä saadaan yksi pussillinen punasoluja, kun taas yhdessä pussillisessa verihiutaleita on "4 yksikköä" eli lahja neljältä verenluovuttajalta.
Perjantai-iltana kuumeeni ylitti hälytysrajan (38 astetta). Silloin kutsuttiin laboratoriosta bakteeriviljelynäytteen ottaja ja aloitettiin antibioottikuuri. Kuume laski nopeasti, mutta antibioottikuuri jatkuu edelleen, ehkä niin kauan kuin veren tulehdusarvo (CRP) on koholla. Keuhkoista otettiin taas röntgenkuva päärakennuksen 1. kerroksessa, minne potilaskuljettaja työnsi minut pyörätuolilla.
Infektiovaaran vuoksi en kutsunut vieraita eikä muitakaan vieraita käynyt kuin ryhmä lääketieteen kandidaatteja, joille sain opetuslääkärin kanssa kertoa sairaudestani ja näyttää tunneloitua keskuslaskimokatetriani. Tunneloitu katetri ei ole kovin yleinen edes tässä sairaalassa, koska se pitää asentaa leikkaussalissa. Tunneloimattomat katetrit ovat yleisempiä, koska ne ovat helpompia asentaa ja poistaa, mutta ne joudutaan useammin poistamaan tulehduksen vuoksi.
Katetrissa on kaksihaarainen tiputusletku, jonka haaroista käytetään sekä englannin että suomen kielessä nimitystä "lumen". Toisen pää on punainen ja toisen valkoinen. Kummassakin on keltainen muovikorkki silloin kun mitään ei tiputeta. Käyttämätön lumen pitää huuhtoa joka toinen päivä ja vaihtaa sen sisällä oleva hepariini. Hepariini on nestettä, joka estää veren hyytymisen siten, että verisuoneen pistetty pää menisi tukkoon. Kuluneen viikon aikana kaikki tiputukset suoritettiin katetrin kautta (verituotteet, antibiootit, keittosuolainen huuhteluvesi, keittosuola+glukoosi-liuos odotusaikoina). Kunkin päivän tiputusten jälkeen letkut irroitettiin. Joka päivä oli mahdollista käydä suihkussa ja kävellä käytävillä ilman tippatelinettä. Tiputukset suoritettiin vuoropäivin valkoiseen ja punaiseen lumeniin, jolloin hoitajien ei tarvinut suorittaa erikseen käyttämättömän lumenen huuhtelua.
Odotan, että sytostaattikuurin vaikutukset vielä syvenevät ja haittavaitukset lisääntyvät ennen kuin soluarvot kääntyvät nousuun. Esim. hiusten lähtö ei ole tällä hoitojaksolla vielä alkanut. Ei ole myöskään ollut ripulia. Ensimmäisen hoitojakson yllättävistä kokemuksista oppineena kuljen käytävillä vaippahousut jalassa. Lääkäri piti sitä viisaana.
PS: Edellä kerrotun lisäksi kuluneella sairaalaviikolla tapahtui muitakin asioita, mutta valitettavasti en voi kertoa niistä julkisesti.
