Kulunut sairaalaviikko oli sairauskokemuksena tavanomainen matalasoluviikko, mutta eräät viikon tapahtumista muistan varmasti kauan. Niihin kuuluu huonetoverin yllättävä kuolema silmieni eteen.
Kuten edellisen sairaalaviikon raporttia kirjoittaessani ennustin, seitsemännen hoitoviikon alussa sain sekä punasoluja että verihiutaleita, kaksi pussia molempia. Edellisellä viikolla kuumeen vuoksi aloitettua antibioottikuuria jatkettiin koko viikko. Neutrofiilejä oli koko viikon ajan vähemmän kuin 1/30-osa terveen ihmisen viitearvojen alarajasta eli bakteerivastustuskykyä oli hyvin vähän.
Kaikki tiputukseni tehdään nyt keskuslaskimokatetrin kautta. Kuten eräs lääkäri sanoi, se helpottaa elämää paljon. Tiputusten aikana molemmat kädet ovat vapaina. Kun päivän kaikki tiputukset on annettu, katetri "korkataan", jolloin saan olla irti letkuista seuraavaan aamuun saakka. (Katetrin letku eli lumen täytetään veren hyytymistä estävällä hepariinilla ja suljetaan kierrettävällä muovikorkilla.)
Joka-aamuisten verikokeiden yksi mittauskohde oli, onko veressä vielä edellisenä päivänä annettua antibioottia. Kun sitä oli näkyvissä, ennen uutta antibioottiannosta tiputettiin litra keittosuolaliuosta ja odotettiin muutama tunti.
Keittosuolasta puheen ollen:
Antibiootin tiputuksen jälkeen letkut ja katetri huuhdotaan tiputtamalla keittosuolaliuosta. Sitä annetaan myös aina silloin, kun kanyyli (jota minulla ei nyt ole) tai katetri halutaan pitää avoimena seuraavaa tiputusta odoteltaessa, tai kun potilasta pitää nesteyttää.
Sytostaatit, antibiootit ja ehkä kaikki muutkin suoneen tiputettavat lääkkeet lisätään keittosuolaliuospulloon. Siihen liimataan silloin punainen etiketti, jossa lukee yleensä "Lääkelisäys" sekä tarkemmat tiedot sekoitetusta lääkkeestä, milloin se on sekoitettu ja ketä potilasta varten. Keittosuolaliuos tuodaan näköjään Saksasta valmiiksi sekoitettuna desilitran, puolen litran ja litran pulloissa. Sen vahvuus on aina 0,9%, mikä on ilmeisesti veren normaali suolapitoisuus. Keittosuola on siis natriumkloridia (NaCl). Toisinaan annetaan sellaista liuosta, jossa on 0,3% keittosuolaa ja sen lisäksi 5% sokeria (glukoosia). Se liuos on hyvää sytostaattipotilaan nesteytykseen, mutta ei sovellu letkujen huuhteluun.
Sairaalassa potilaiden omatoimiseen käyttöön jaettava suun purskutteluvesi on myös 0,9-prosenttista keittosuolaa eli natriumkloridia, mutta se on erilaisessa pullossa. Saksalainen tuote sekin.
Mieleenpainuvia tapahtumia:
Kuluneella viikolla jouduin näkemään, kuulemaan ja myötäelämään huonetoverini elämän viimeiset päivät, joihin sisältyi monta erilaista vaivaa ja hoitotoimenpidettä. Lauantai-iltana klo 20.20 painoin hoitajan kutsunappia hänen tilansa vuoksi. Hoitaja yritti saada hänet hereille, mutta kun se ei onnistunut, hoitaja käynnisti taskupuhelimellaan automatisoidun elvytyshälytyksen, joka kuului selväkielisenä koko sairaalan kaikissa huoneissa ("Tehtävä nolla nolla, Kolmio, seitsemäs kerros, jne"). Elvytyshälytys voidaan tehdä myös vetämällä kahvasta, joita on käytävien seinillä.
Oli mielenkiintoista päästä näkemään, minkälaisen prosessin elvytyshälytys käynnistää, mutta huonetoverini elvytysyritystä en päässyt lainkaan näkemään. Nimittäin heti ensimmäinen huoneeseemme kiiruhtanut elvytysryhmän jäsen pyysi minua poistumaan huoneesta. Siirryin välittömästi pelkässä pyjamassa ns. päiväsaliin. Melko pian hoitaja tuli sinne kertomaan huonetoverini kuolemasta ja toi minulle pyytämäni "käytävävaatteet" (takki, kaulaliina, pipo). Myöhemmin, kun vainaja makasi omassa sängyssään peitteen alla, hain hoitajan kanssa sänkyni ja pyörillä kulkevan yöpöytäni päiväsaliin. Sovittiin, että olen siellä aamuun saakka, kunnes ruumis on viety pois ja huone siivottu. Iltamyöhällä vainajan lähimmät omaiset kävivät hänen luonaan.
Yön nukkuminen päiväsalissa oli sekin kokemuksena mielenkiintoinen, vaikka siellä oli kylmä ja käytävän valot pitivät suurten ikkunoiden läpi salin valoisana koko yön. Suljin suuren liukuoven, joka erottaa päiväsalin käytävästä. Sanoin paikalla olleelle potilaalle, joka oli siellä kanssani juttelemassa ja telkkaria katsomassa: "Tämä on nyt minun huone ja sinä olet kutsuttu vieras." Vessaa päiväsalissa ei ole, mutta sain luvan käyttää henkilökunnan vessaa.
Aamuyöllä klo 2.45 olin juuri palaamassa henkilökunnan vessasta päiväsaliin, kun osaston ulko-ovesta tulivat sisään ruumiin noutajat. Kaksi nuorehkoa miestä kulki peräkkäin mustissa puvuissa värilliset lateksi- tms. käsineet kädessä. Toinen veti ja toinen työnsi ohuella metallitangolla hyvin matalalla kulkevaa mustaa pienipyöräistä metallivaunua. Vinkkasin käytävälle yöhoitajan, joka sanoi noutajille huoneemme numeron. Viiden minuutin kuluttua he lähtivät pois. Vainaja oli silloin tiukassa mustassa ruumispussissa, sidottuna kolmella vyöllä matalalla kulkevaan alustaan, joka oli paljon sänkyä kapeampi. Ilmeisesti samassa autossa kuljetetaan monta ruumista samalla kertaa hyllykössä, johon tuollainen alusta työnnetään. Olen kerran nähnyt sellaisen pakettiautomallisen ruumisauton Malmin sairaalan pihassa.
Jätin viimeisen tervehdyksen huonetoverilleni klo 2.50 seisomalla ilman pipoa käytävällä päiväsalin edessä ja seuraamalla katseella hänen poistumistaan. Ketään muita ihmisiä ei käytävällä silloin ollut.
Sunnuntaiaamuna noin klo 9 yhteinen huoneemme oli perusteellisesti siivottu. Sänkyni ja sänkypöytäni siirrettiin taas sinne. Huoneen kaikki väliverhot oli vedetty syrjään. Nautin yhden hengen huoneesta ja päivänvalosta, jota ei paljon tullut sänkyyni silloin, kun väliverhot olivat edessä.
Puolen päivän aikaan huonetoverini leski kävi luonani. Kahdenkeskisellä keskustelulla oli varmasti suuri merkitys meille molemmille. Olen siitä käynnistä hänelle kiitollinen.
Illalla nukkumaan mennessä vieressä olevan sängyn tyhjyys alkoi kuitenkin tuntua tapahtuneen jälkeen kolkolta. Sitäpaitsi hoitaja varoitti illalla, että siihen voi tulla uusi potilas jo samana yönä. Niinpä laitoin väliverhon takaisin eteen. Yöllä kello kahden aikaan eteisestä kuuluikin kolinaa. Päivystyspoliklinikalta tuotiin sängyssä työntäen uusi huonetoveri. Hänellä on aiempaa vuodeosastokokemusta pidemmältä ajalta kuin minulla.
Tiistaina eli kuluneen sairaalaviikon viimeisenä päivänä huoneessamme kävi kaksi ryhmää lääketieteen kandidaatteja, ensimmäinen ryhmä minun ja toinen uuden huonetoverini luona. Pois lähtiessään ensimmäistä ryhmää johtanut lääkäri sanoi, että jos valittaisiin "Vuoden potilas", hän ehdottaisi minua! :)
