Tämä on lyhyt tositarina niille, jotka pitävät verbaaliakrobatiasta eivätkä vielä tunne Henkkaa ja Maukkaa:
Tilasin hiljattain kaksi USB-muistitikkua Verkkokauppa.comista. Toimitustavaksi valitsin noudon Malmin kirjaston lähellä olevasta R-kioskista, jossa minun on helppo käydä samalla kun vien poistokirjojani kirjastoon. Siinä on Malmin postikin ihan vieressä, mutta vaikka asumme Ylä-Malmilla, meidän posti ei mene sinne vaan Pukinmäen postiin.
Menin siis mainittuun R-kioskiin noutamaaan lähetystäni saatuani kännykkään ilmoituksen, että se on noudettavissa. Kioskissa oli myyjänä nuori tyttö. Sanoin hänelle, että tulin noutamaan Verkkokauppa.comin lähettämää pakettia ja annoin hänelle ajokorttini henkilöllisyyden toteamiseksi. Hän katsoi siitä nimeni ja palautti kortin. Sitten hän kävi läpi suuren määrän hyllyssä olevia ruskeita pahvilaatikoita, joista jokaisen päätyyn oli kirjoitettu huopakynällä vastaanottajan sukunimi. Kun pakettiani ei löytynyt, hän kysyi: "Mikä se sukunimi olikaan?" Sen kuultuaan hän kävi ne ruskeat laatikot läpi vielä toiseen kertaan, mutta yhdessäkään niistä ei ollut minun nimeäni. Harmin paikka!
Olimme hetken hiljaa ja mietimme.
- "Ehkä se ei ole vielä tullut?"
- "Sain jo eilen kännykkääni viestin, että lähetys on täältä noudettavissa".
Sitten tuli se minua huvittanut kysymys:
- "Ootsä varma, et se ei tuu Henkalta ja Maukalta?"
- "Anteeksi keneltä?"
- "Henkalta ja Maukalta"
En tiennyt, ketä Henkka ja Maukka ovat, mutta näin hyllyssä suuren määrän valkoisia paketteja, joissa oli punainen logo "H&M". Silloin oivalsin, että "H&M Hennes & Mauritz Oy" on puhekielessä lyhyesti vain "Henkka ja Maukka".
- "Ei, kyllä se on Verkkokauppa.comista"
Lopulta lähetykseni löytyi. Se oli viereisen pöydän päällä, ohut valkoinen kirjekuori.
