Toinen sairaalaviikkoni oli potilasnäkökulmasta lähes ensimmäisen kaltainen, mutta kuumeilun ja varsinkin pitkäaikaisen ripulin vuoksi edellistä tukalampi. Sytostaattien vaikutus alkoi oletetulla tavalla.
Kun letkut irroitettiin vasemmasta kädestäni 7 vuorokautta yhtäjaksoisesti kestäneen sytostaatti-tiputuksen päätyttyä, sain nukkua vain yhden yön ilman letkuja. Sen jälkeen aloitettiin koko viikon kestänyt nesteytys keittosuola+glukoosi-liuoksella ripulissa ja kuumeilussa kuluvan nesteen korvaamiseksi. Sen lisäksi tiputettiin aamuisin kahta eri antibioottia.
Olen hämmästynyt siitä, kuinka vähän haittaa letkuissa kiinni olemisesta sinänsä on, mutta yöllinen nesteytys on kiusallinen toisesta syystä: Nesteytyksen aikana voin nukkua yöllä vain noin tunnin kerrallaan. Sitten pitää taas lähteä vessaan. Kuluneella viikolla nestettä poistui ehkä enemmän peräsuolen kuin virtsaputken kautta.
Kysymyksessä oli siis sytostaattikuurin jälkeinen viikko, jolloin kuurin vaikutusten piti edetä elimistössä.
Sytostaattikuurin luuydinvaikutus:
Kaikkien verisoluarvojen oletettiin alentuvan päivittäin. Terveiden solujen osalta se näkyi aamuisin otetuista verikokeista. Sairaiden solujen muutos nähdään vasta tänään otetusta luuydinnäytteestä. Alkoi ns. matalasoluvaihe, jonka aikana vastustuskyky on huono. Tosin sen kriteeri (neutrofiilit <0,5) täyttyi jo ennen tänne tuloani. Bakteerivastustuskyky riippuu veren valkosoluihin kuuluvien neutrofiilien määrästä. Minulla on ollut niitä jo syto-kuurin päättymispäivästä alkaen vähemmän kuin 1/30-osa terveen ihmisen viitearvojen alarajasta. Verenvuotojen tyrehtymisen kannalta tärkeiden verihiutaleiden eli trombosyyttien määrä on jo kahdesti mennyt niin alas, että niitä on täytynyt antaa tiputuksena. Kaikki edellä sanottu viittaa siihen, että sytostaattikuuri on vaikuttanut luuytimeen hoitosuunnitelman mukaisella tavalla.
Muut vaikutukset ja niiden hoito:
Saan päivittäin suun kautta monia lääkkeitä, joiden tarkoituksena on ennalta ehkäistä erilaisia mahdollisia infektioita. Esimerkiksi yksi lääkkeistä estää sieni-infektioita, jotka voisivat pahimmillaan vaatia jopa kuukausien hoidon.
Myös limakalvot sisältävät nopeasti lisääntyviä soluja, joita systostaatti tuhoaa. Sen seurauksena limakalvoihin tulee aukkoja, joista suun ja suoliston bakteerit pääsevät aiheuttamaan tulehduksia. Alahuulen halkeilu ja suun tulehtuminen oli helppo huomata. Muita tulehduksia on tässä vaiheessa mahdotonta paikallistaa. Niiden olemassaolo on havaittavissa kuumeiluna (korkeimmillaan 38,9) ja veren kohonneena tulehdusarvona (korkeimmillaan 81). Hoitona annetaan päivittäin kahta antibioottia suoneen.
Toisen sairaalaviikon tulen varmaankin muistamaan erityisesti ripulista, joka alkoi syto-kuurin päättymispäivänä ja jatkuu edelleen. Sairaanhoitaja perusti huoneeni seinätaululle tukkimiehen kirjanpidon, johon merkitsen ripulikakalla käynnit, kunkin päivän omalle rivilleen. Kuuden päivän aikana siihen on kertynyt jo 62 merkintää eli siis keskimäärin 10 käyntiä/vrk. Ripuliin ei sinänsä anneta mitään lääkitystä, koska on vain hyvä, että "myrkyt poistuvat". Sen odotetaan paranevan vasta sitten kun veren soluarvot ovat nousseet. Siinä vaiheessa, kun älysin kertoa ripulista hoitajalle, oli jo toistakymmentä käyntiä takanapäin. Hän antoi minulle heti voidetta. Jos olisin osannut pyytää voidetta jo aiemmin ja laittaa sitä riittävän syvälle alusta pitäen, olisin ehkä säästynyt monilta kovin kipeiltä istunnoilta. Oppia ikä kaikki! ;)
