Olen nähnyt monta kertaa - viimeksi viime yönä - sellaista unta, että minut on kutsuttu rekisteriin merkityn virheellisen syntymävuoden vuoksi uudelleen suorittamaan varusmiespalvelusta.
Unessa tiedän, että kutsu perustuu virheeseen, mutta en kerro sitä kenellekään, vaan menen armeijaan. Siellä nautin siitä, että kaikki opetettavat asiat ovat minulle ennestään tuttuja. Jossakin vaiheessa aion kuitenkin paljastaa, että sotilasarvoni onkin jo vänrikki. Sitä varten minun piti ottaa sotilaspassi mukaan, mutta en sitä lähtökiireessä kotoa löytänyt. Etsin sitä myös lomilla kotona käydessäni, mutta en löytänyt. Yksikään uni ei ole edennyt niin pitkälle, että olisin näyttänyt sotilaspassini.
Ajatus tuollaisen virheen mahdollisuudesta perustuu tositapahtumaan. Nimittäin 12-vuotiaana sain verovirastosta kirjeen, jossa minulta vaadittiin selvitystä, millä tuloilla olin elänyt, kun en ollut tehnyt veroilmoitusta. Silloin minulle oli merkitty verohallinnon rekisteriin väärä syntymävuosi.
Viimeöinen uni oli sikäli erikoinen, että koulutusta annettiin ulkomailla jonkin lämminvetisen meren äärellä. Koulutukseen sisältyi paljon sukeltamista ja ryömimistä veden alla olevien ahtaiden metalliluukkujen läpi ilman hengityslaitteita. Kouluttajana oli edellisen unen kuvauksessa mainitsemani V.P. Kun hän valitsi minut aina sellaiseen muutaman miehen ryhmään, joka joutui tekemään hankalimmat tehtävät muille malliksi, vetosin lopulta sairauteeni (leukemiaan). Sen jälkeen pääsin hiukan helpommalla. Paluu kotimaahan tapahtui Aurinkomatkojen lomalennolla. Tuo oli reservin aliupseerikoulun koulutusta. Kotiinpaluun jälkeen etsin taas sotilaspassiani ja löysinkin sen. Selasin sitä ja laitoin taskuuni, mutta en vielä näyttänyt sitä kenellekään.
Tuon jälkeen näin samana yönä vielä toisen unen, jossa en ollutkaan enää armeijassa vaan Kansassa. Kansan ulkomaantoiminnan johtoryhmä oli järjestänyt jonkin tilaisuuden entisen oppikouluni ("Hykkylän") juhlasalissa. Yhtäkkiä huomasin ja kerroin E.P.:lle tilaisuuden väliajalla, että olimme erehtyneet jossakin päivämäärässä tai viikonpäivässä monipäiväistä ohjelmaa suunnitellessamme. Hän alkoi pohtia asiaa vakavan näköisenä ja palasi sitten juhlasaliin tilaisuutta pitämään. Minä olin koulurakennuksen ylimmän kerroksen luokassa, jonne olin nostanut tavarahissillä matkailuautoni. Toisessa ylimmän kerroksen luokassa oli matkailuvaunu, joka sekin oli minun. Inge oli lähdössä Göteborgiin ja kävi luonani pohtimassa, mikä sen mukavan ruokapaikan nimi oli, missä hän oli siellä viimeksi käydessään syönyt. Kun hän sai sen palautettua mieleensä, minäkin kirjoitin sen almanakkaani vastaisen varalle. Ravintolan nimi muodosti lyhyen lauseen. Kerroin Ingelle päivämääräsekaannuksesta, samoin ohi kävelleelle Helylle, mutta kumpikaan ei keksinyt ongelmaamme ratkaisua. Olin laskenut matkailuautoni ulkoseinässä olevasta vesikraanasta vettä jaloilleni ja pieni tilkka vettä oli valunut luokkahuoneen lattialle. Inge huomasi sen lähtiessään, katsoi paheksuvasti, mutta ei sanonut mitään. Sen jälkeen paikalle tuli koululaisia, joille kerroin RUK:sta maitojunalla kotiin lähetetystä kurssitoveristani. RUK:ssa asiasta ei tehty minkäänlaista numeroa, mutta hänen kotiseudullaan Vaasassa se oli kuulemma iso häpeä. Armeijassa aamuherätys tapahtuu kovaäänistä kelloa soittamalla. Kerran hän nousi herätyksen jälkeen sängyssään istumaan ja kirosi: "Helvete, jag har hård stress på!"
Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka unessa eri vuosikymmenten asiat liittyvät sujuvasti toisiinsa. Sitäpaitsi siinä on idea, jota en ole nähnyt missään matkailuautossa: Ulkoseinässä kraana, josta saa vettä esim. jalkojen tai perunoiden pesuun tai ulkotiskaukseen. Monissa matkailuautoissa on kaasun ulosotto ulkogrilliä varten, mutta ei vesijohtoa. Niissä on kuitenkin sisällä iso vesisäiliö.
