PARANNUSEHDOTUKSIA MEILAHDEN SAIRAALAN PÄÄOVEN EDUSTAN PYSÄKÖINTIONGELMIIN
Lähetetty 4.4.2012 noin klo 13:15 HUS:n Web-sivuston palautelomakkeella.
Kiireettömät ambulanssikuljetukset pitäisi siirtää sisätiloihin, esim. laajennettuun pysäköintihalliin. Ei ole potilaillekaan miellyttävää, että heidät siirretään sänkyvaatteissa ensin kaikkien ihmisten nähden julkisten tilojen läpi ja sitten ulkokautta kylmään autoon sateella ja kovalla pakkasellakin. Pääoven edessä oleva katos on niin korkealla, että se ei estä sadeveden tippumista paareilla makaavan potilaan kasvoille. Sitäpaitsi jalkakäytävän reunakiven ylittäminen sattui selkävammaisen kipeään selkään.
Ambulanssien kuljettajat oppisivat nopeasti uuden ajoreitin. Pääoven edusta pitäisi jättää kokonaan taksiliikenteen ja esim. kaupungin terveyskeskuksen inva-autojen käyttöön. Niille pitäisi sallia siinä sen pituinen pysäköinti, että kuljettaja ehtii tarvittaessa työntää asiakkaan sairaalan pyörätuolilla sille osastolle saakka, minne asiakkaan pitää mennä - tai vastaavasti noutaa asiakkaan osastolta, jos tämä ei pääse omin avuin ala-aulaan.
Pääoven edustalla jalkakäytävän ulkoreunalla kesällä olleet raskaat betoniset kukkaruukut pitäisi poistaa käytöstä, sillä ne vaikeuttivat autojen ovien käyttöä.
HUONOSTI SUUNNITELTU INVA-WC
Lähetetty 4.4.2012 noin klo 12:45 HUS:n Web-sivuston palautelomakkeella
Tämä palaute koskee sitä invavessaa, joka on Kolmiosairaalan ylemmän 3. kerroksen käytävällä hissiaulan lähellä. Sen kalusteet on sijoitettu niin typerästi, että vessassa on vaikea asioida ilman avustajaa:
1) WC-paperi on suuressa metallisessa säiliössä, joka on niin kaukana WC-istuimesta, että siihen on pitkäkätisenkin vaikea ylttää istualtaan. Jos paperin pää roikkuu säiliön ulkopuolella, juuri ja juuri yltän siihen tarttumaan. Mutta usein paperin pääkin on näkymättömissä metallisäiliön sisällä. Silloin sen kaivaminen esille ei onnistu keneltäkään wc-istuimella istuen.
2) Alapesusuihku on istuimen lähellä seinätelineessä, mistä sen saa helposti käteen. Mutta suihkun avaaminen ja veden lämpötilan säätö on mahdollista tehdä vain huoneen toisella seinustalla olevan lavuaarin ääressä. Jos takapuoli on pesun tarpeessa, on erittäin kiusallista nousta pöntöltä housut kintuissa ja kävellä avaamaan suihku. Pyörätuolipotilaalle se on aivan mahdotonta, sillä eihän kukaan voi liata pyörätuoliaan sillä tavalla.
SOPIMUKSEN VASTAINEN TIETOVUOTO
Lähetetty 30.10.2011 Web-lomakkeella HUS:n viralliseen palautejärjestelmään. [Hakasuluissa olevat kohdat olen lisännyt tai muuttanut tähän blogitekstiin.]
[Taustatieto lukijalle: Olin antanut HYKS:issä luvan luovuttaa potilastietoni minua hoitaville muille sairaaloille. Lomakkeessa oli kuitenkin pysyvä teksti, jonka mukaan PSYKIATRISIA ja perinnöllisiä asioita koskevien tietojen luovutukselle pitää kuitenkin AINA saada spesifinen lupa. Sellaista lupaa en ole antanut. Tätä pysyväismääräystä mielestäni rikottiin minulle haitallisin seurauksin.]
Minut siirretiin ambulanssilla runsas viikko sitten perjantaina noin klo 16 [Meilahden] Kolmiosairaalan vuodeosastolta 7B Malmin sairaalaan. Kun seuraavalla viikolla tapasin tämän osaston seniorilääkärin ensimmäisen kerran, hänellä tuntui olevan sellainen käsitys, että Meilahdesta lähetettiin tänne hermoheikko KUOLEMANPELKOINEN leukemiapotilas, joka oli jo Meilahdessa HALUNNUT KESKUSTELLA PSYKIATRISEN ERIKOISSAIRAANHOITAJAN kanssa. Sen jälken kävimme kuolemnpelosta yms lyhyen, mutta minun kannalta erittäin kiusallisen keskustelun, jota en olisi halunnut käydä hänen kanssaan ainakaan ensitapaamisella.
[Keskustelun pakottamana jouduin kertomaan hänelle ja myöhemmin kaupungin psykiatrille asioita, jotka minulla olisi ollut oikeus pitää salassa ja jotka eivät mitenkään liittyneet siihen kuntoutukseen, jota varten olin Malmin sairaalassa. He eivät kuitenkaan ottaneet todesta puheitani, vaan tulkitsivat lähes kaiken sanomani kortisonin vahingoittamien aivojen tuottamiksi harhoiksi eikä tuntemallani psykiatrisella erikoissairaanhoitajallakaan ollut mahdollisuutta minua puolustaa. Sen jälkeen minulle alettiin pakkosyöttää vastoin tahtoani psyyken lääkkeitä, jotka lamaannuttivat henkisen toimintakykyni moneksi kuukaudeksi.]
Kuolemanpelkoni oli totta, mutta se liittyi vasta Malmilla alkaneeseen veren sokerin nopeisiin vaiheluihin (saman vuorokauden aikana pudotus yli 20:sta jopa 4:ään). [Erään potilastoverini epäillään kuolleen juuri liian nopeisiin verensokerin muutoksiin. Ruumiinavauksen tehneen lääkärin mukaan iäkäs ihminen ei sellaista kestä. Vainaja oli minua 3 vuotta nuorempi.] On myös totta, että pyysin osastolla 7B kantasiirtopotilaana mahdollisuutta keskustella pykiatrisen erikoisairaanhoitajan [E.N.] kanssa, jolta sain erinomaista apua vuosina 2009-2010. Hän oli kuitenkin silloin kesälomalla ja keskustelumahdollisuuteni toteutui vasta kotiutukseni jälkeen. Siten oli oikein sisällyttää tuo keskustelupyyntö myös vuodeosastojakson kuvaukseen, koska se jäi osaston 7B velvollisuudeksi, "siirtovelaksi", joka toteutui elokuussa heti kun hänen lomansa päättyi.
Mielestäni tuollaiset [psykiatrista konsultointia koskevat] yhteydenottopyynnöt pitäisi poista asiakirjoista, jotka lähetetään HYKS:istä Helsingin kaupungin sairaalaan. Vaadin siis muutosta järjestelmään ja annan tapahtuneen anteeksi.
VÄÄRIN SÄÄDETTY MOOTTORISÄNKY
Lähetetty 6.3.2011 Web-lomakkeella HUS:n viralliseen palautejärjestelmään.
Asia koskee Kolmiosairaalan vuodeosastoilla käytettävää moottoroitua sänkytyyppiä, jossa on valkoinen päätylevy molemmissa päissä. Sängyssä on monipuoliset säätömahdollisuudet, mutta kokemukseni mukaan henkilökunta ei osaa tai viitsi säätää sitä oikein potilaan pituuden mukaan.
Säädön virheellisyys ei vaikuta silloin, kun sänky on koko pituudeltaan vaakasuorassa. Mutta kun käyttää hyväkseen mahdollisuutta nostaa sängyn yläpäätä sähköisesti, säätö vaikuttaa siihen, mistä kohdasta potilaan vartaloa sänky taittuu. Oikein säädetty sänky tukee silloin selkää ristiselästä ylöspäin nostaen potilasta makuuasennosta lähemmäs istuma-asentoa. Väärin säädetty sänky painaa ainakin pitkän potilaan selän koukkuun ja keuhkot kasaan.
Omat kokemukseni ovat seuraavat. Pituuteni on hiukan alle 190 cm.
Säädön virheellisyys ei vaikuta silloin, kun sänky on koko pituudeltaan vaakasuorassa. Mutta kun käyttää hyväkseen mahdollisuutta nostaa sängyn yläpäätä sähköisesti, säätö vaikuttaa siihen, mistä kohdasta potilaan vartaloa sänky taittuu. Oikein säädetty sänky tukee silloin selkää ristiselästä ylöspäin nostaen potilasta makuuasennosta lähemmäs istuma-asentoa. Väärin säädetty sänky painaa ainakin pitkän potilaan selän koukkuun ja keuhkot kasaan.
Omat kokemukseni ovat seuraavat. Pituuteni on hiukan alle 190 cm.
1) Tyynypään valkoisen päätylevyn takana oli noin 30 cm hylly. Kukaan huoneessani asioineista lääkäreistä, hoitajista tai laitoshuoltajista ei puuttunut siihen. Oltuani potilaana jo 3 viikkoa, vaimoni epäili, että hylly ei kuulu asiaan. Hän otti sängyn säädöt esille lakanoiden suojasta. Totesimme, että sängyn valkoisten päätylevyjen välinen käyttöala oli kyllä säädetty pituuteeni sopivaksi, mutta se oli kokonaisuudessaan noin 30 cm liikaa "jalkopäässä", jolloin patja oli vastaavasti jalkopäässä noin 30 cm tyhjän päällä. Suoritimme tarvittavat hyvin yksinkertaiset ja helposti tehtävät säädöt, jolloin:
- Päätylevyjen välinen vuoteen käyttöala siirtyi noin 30 cm lähemmäs päätyseinää.
- Tyynypään päätylevyn takana ollut noin 30 cm hylly katosi.
- Patja tuli jalkopäästäkin kokonaan pohjalevyn päälle.
- Se kohta, jossa sänky taittuu moottoroitua "istuma-asentoon" nostoa käytettäessä, siirtyi vastaavasti vartalossani noin 30 cm alemmaksi eli kylkiluiden tasolta ristiselkään.
2) Toisella hoitojaksolla, jolloin sain samantyyppisen sängyn, päätylevyjen väli oli parikymmentä senttiä pidempi kuin patja. Patja oli valmiiksi valunut tai laitettu jalkopäästä parikymmenta senttiä tyhjän päälle, jolloin tyynypäässä patja loppui saman verran ennen päätylevyä. Siirsin jalkopään päätylevyä ja patjaa parikymmentä senttiä kohti päätyseinää, jolloin sängyn moottoroitu taitoskohta siirtyi vartalossani alimpien kylkiluiden tasalta ristiselkään.
Pyydän kuittauksen tämän palautteen perille tulosta, mutta toivon, ettei nimeäni välitetä sen pidemmälle, koska olen edelleenkin samassa sairaalassa edellä kuvatussa sängyssä. En ole puhunut asiasta henkilökunnalle, koska en itse tarvitse enää apua tässä asiassa. Ellei asiaan puututa yleisellä perehdyttämistasolla, ongelma koskee luultavasti nyt ja tulevaisuudessa monia muita potilaita, kuten minäkin kärsin siitä kolmen ensimmäisen vuodeosastoviikon ajan.
KIITOSPALAUTE KOHTELUSTA, JOKA ON YLITTÄNYT SEN, MITÄ KOHTUUDELLA VOISI ODOTTAA
Lähetetty 5.7.2010 Web-lomakkeella HUS:n viralliseen palautejärjestelmään.
Olen käynyt runsaan vuoden ajan tutkittavana ja hoidettavana Meilahden sairaalan hematologian klinikalla ja psykiatrian konsultaatiopoliklinikalla. Hoitokäyntejä on jo yli sata ja sen lisäksi verikokeita on otettu lähes joka viikko joko Meilahdessa tai Malmilla. Pian hoitokäynnit luultavasti harvenevat. Siksi on sopiva hetki antaa palautetta.
Meilahdessa osakseni tullut kohtelu on ollut aina vähintäänkin asiallista, mutta usein se on ylittänyt ystävällisyydessä, huomaavaisuudessa ja joustavuudessa sen, mitä suuressa laitoksessa voisi kohtuudella odottaa. Tämä koskee kaikkia lääkäreitä, hoitajia, sihteereitä, näytteiden ottajia ja muita henkilöitä, joiden kanssa olen kuluneen 13 kuukauden aikana ollut tekemisissä.
Meilahdessa osakseni tullut kohtelu on ollut aina vähintäänkin asiallista, mutta usein se on ylittänyt ystävällisyydessä, huomaavaisuudessa ja joustavuudessa sen, mitä suuressa laitoksessa voisi kohtuudella odottaa. Tämä koskee kaikkia lääkäreitä, hoitajia, sihteereitä, näytteiden ottajia ja muita henkilöitä, joiden kanssa olen kuluneen 13 kuukauden aikana ollut tekemisissä.
Erityisen kiitollinen olen professori [K.P.]:lle siitä, että hän muutti 6.7.2009 minulle määrätyn "täysimittaisen solunsalpaajahoidon" poliklinikalla ja kotona annettavaksi lääkehoidoksi sen jälkeen, kun olin jo vuodeosastolla odottamassa rankan hoidon alkua. Sillä päätöksellä hän pelasti minut rankalta hoitokokemukselta ja mahdolliselta toimenpidekuolemalta.
[Poistin professorin nimen julkisesta Web-versiosta, ettei tästä julkaisusta aiheutuisi hänelle harmia hakukoneiden kautta. Vaikka vuonna 2011 jouduin kuitenkin edellä mainittuun "täysimittaiseen solunsalpaajahoitoon", olen silti edelleen kiitollinen siitä, että se ei tapahtunut vielä vuonna 2009. Vuonna 2011 olin siihen kaikin tavoin valmiimpi ja marraskuussa 2010 käyttöön otetussa upouudessa Kolmiosairaalassa oli sitä varten paljon miellyttävämmät tilat kuin vanhassa päärakennuksessa.]
YLEISÖVESSASSA EI OLLUT WC-PAPERIA
Ensimmäisestä HUS:n Web-lomakkeella antamastani palautteesta en hoksannut ottaa itselleni kopiota enkä muista sen päiväystäkään.
Olin menossa Meilahden sairaalan 3. kerroksessa olevaan verikokeiden ottoon ja poikkesin sitä ennen samalla käytävällä olevaan yleisövessaan "täysistunnolle". Kyseinen WC on sisätiloiltaan sellainen, että ulko-ovesta tullaan käsienpesuhuoneeseen, josta avautuu ovet kahteen yhden istuimen kabinettiin.
Kun tuli pyllyn pyyhkimisen aika, huomasin kauhukseni, että metallisessa WC-paperisäiliössä ei ollut yhtään paperia. Ei auttanut muu, kuin siirtyä pylly kakassa ja housut kintuissa viereiseen kabinettiin, joka oli onneksi vapaana. Ja onneksi siellä oli paperia!
[Poistin professorin nimen julkisesta Web-versiosta, ettei tästä julkaisusta aiheutuisi hänelle harmia hakukoneiden kautta. Vaikka vuonna 2011 jouduin kuitenkin edellä mainittuun "täysimittaiseen solunsalpaajahoitoon", olen silti edelleen kiitollinen siitä, että se ei tapahtunut vielä vuonna 2009. Vuonna 2011 olin siihen kaikin tavoin valmiimpi ja marraskuussa 2010 käyttöön otetussa upouudessa Kolmiosairaalassa oli sitä varten paljon miellyttävämmät tilat kuin vanhassa päärakennuksessa.]
YLEISÖVESSASSA EI OLLUT WC-PAPERIA
Ensimmäisestä HUS:n Web-lomakkeella antamastani palautteesta en hoksannut ottaa itselleni kopiota enkä muista sen päiväystäkään.
Olin menossa Meilahden sairaalan 3. kerroksessa olevaan verikokeiden ottoon ja poikkesin sitä ennen samalla käytävällä olevaan yleisövessaan "täysistunnolle". Kyseinen WC on sisätiloiltaan sellainen, että ulko-ovesta tullaan käsienpesuhuoneeseen, josta avautuu ovet kahteen yhden istuimen kabinettiin.
Kun tuli pyllyn pyyhkimisen aika, huomasin kauhukseni, että metallisessa WC-paperisäiliössä ei ollut yhtään paperia. Ei auttanut muu, kuin siirtyä pylly kakassa ja housut kintuissa viereiseen kabinettiin, joka oli onneksi vapaana. Ja onneksi siellä oli paperia!
