2012-04-01

Kissan liikuttava osallistuminen

Kissa on myötäelänyt vaikeat aikani liikuttavalla tavalla.Tässä artikkelissa kerron siitä tarkemmin.

Puheena oleva kissa, Nana eli Nanuska, tuli meille toukokuussa 2004 arviolta noin 7 vuoden ikäisenä.Sitä ennen se oli yksi leskirouvan kolmesta kissasta ja se oli jatkuvassa ristiridassa toisen kissan kanssa. Tultuaan meidän ainoaksi kissaksi se sai oman valtakuntansa ja muuttui sairaalloisesta ongelmakissasta terveeksi ja hyvinvoivaksi perheenjäseneksi.

Nana on ensimmäinen kissa, johon minulla on läheinen suhde. Vuosina 2004-2010 ulkoilutin sitä hihnassa lähes päivittäin. Sen ansiosta tulin taloyhtiön ihmisille tutuksi ja minut valittiin taloyhtiön luottamustoimiin. Pihalla eräs rouva sanoi meistä: "Sieltä se isä ja tytär tulee!"  Kun vaimoni ehdotti, että ottaisimme vielä toisenkin kissan, kieltäydyin siitä sanomalla, että olen yhden kissan mies :)

Keväällä 2011 jouduin olemaan sairaalassa leukemiahoidoissa 7 kuukauden aikana yhteensä 20 viikkoa. Hoitojaksojen välillä kävin kotilomilla. Aina kotiin tullessani kissa ilmaisi olevansa loukkaantunut pitkästä poissaolostani. Ensimmäisenä päivänä se ei ollut huomaavinaan minua, mutta tuli kuitenkin jo toisesta yöstä alkaen sänkyyni nukkumaan.

Vakavampi ongelma oli odotettavissa leukemiahoitojen jälkeen, kun minulta kiellettiin ainakin vuoden ajaksi kissan ottaminen sänkyyn. Asiasta puhunut lääkäri neuvoi pitämään makuuhuoneen oven kiinni, ettei kissa pääse sinne. Käytännössä se olisi tarkoittanut sodan julistamista kissalle. Jos ihminen ja kissa sotivat keskenään, ihmisellä on vain yksi keino voittaa se sota. Muussa tapauksessa kissa raapii ja mouruaa oven takana niin, että sitä ei ihmisen hermot kestä. Sekä minun että vaimoni sängyt olivat olleet seitsemän vuoden ajan kissan vakiintuneita nukkumispaikkoja.

Keksimme paremman ratkaisun: Minulle rakennettiin olohuoneen nurkkaan seinäkkeistä aitaus eli "looshi" ja sänkyni siirettiin sinne. Kun kissa on sinne yrittänyt tulla, sille on ystävällisesti selitetty, että pääsy on kissoilta kielletty. Jos se sinne määrätietoisesti yrittäisi, se saisi helposti revittyä seinäkkeen kangasverhoilun irti kehyksestään, mutta sitä se ei ole tehnyt. Jonkun kerran se on ilmeisesti kiivennyt seinäkkeen päälle ja siltä katsonut, mitä aitauksen sisällä on. Pari kertaa se on livahtanut avoinna olleen kulkuaukon raosta sänkyni alle ja hakenut sinne heittämänsä pingispallon, mutta juossut samantien pois aitauksesta.

Alkuaikoina kissa asettui nukkumaan mennessäni kyljelleen makuulle aitauksen ulkopuolelle siten, että näin sänkyyni sen toisen silmän ja puolet kasvoista seinäkkeen alareunassa olevasta raosta. Siitä se katseli minua kovin ymmärtäväisen näköisenä, kun puhuin  sille ystävällisesti. Kun sammutin valon, se lähti muualle nukkumaan.

Heinäkuun lopulla yksi selkänikamani murtui ja sain niin kovia kipuja, etten voinut olla huutamatta ja itkemättä. Silloin kissa seurasi minua ja ikäänkuin lauloi duettoa kanssani: Sekin ulvoi ja vielä suunnilleen samalla sävelkorkeudella kuin minäkin. Kun aamulla pääsin kovien kipujen ja ulvonnan myötä vessaan, istuin siellä 15-20 minuuttia odottaen, että kipulääke alkaa täydellä teholla vaikuttaa. Silloin kissa kävi välillä katsomassa vointiani. Se katsoi minua hyvin myötätuntoisen näköisenä oven raosta, mutta ei sanonut mitään.

Kissan kannalta hankalin vaihe alkoi syyskuussa, kun jouduin selkävamman vuoksi olemaan eri sairaaloissa yhtäjaksoisesti 5 kuukauden ajan. Parin kuukauden kuluttua vaimoni raportoi, että kissakin alkoi tehdä kuolemaa. Se ei syönyt ja vaikutti apaattiselta. Vaimoni otti yhteyttä kissan omistajaan ja he pohtivat, mitä sille pitäisi tehdä. Minä määräsin, että sille pitää antaa kustannuksista riippumatta paras mahdollinen hoito eikä se saa kuolla minun sairauteni vuoksi. Pyysin saada keskustella puhelimessa kissan kanssa. Se tunnisti ääneni, oli virkistynyt puhelumme aikana ja ryhtyi sen jälkeen syömään.

Tuosta kokemuksesta viisastuneena soitin kissalle sittemmin joka ilta hyvänyön puhelun. Kun vaimoni oli kerran soittaessani suihkussa, kissa oli mennyt raapimaan pesuhuoneen ovea ilmoittaakseen, että puhelin soi ja pitää tulla vastaamaan. Usein kissa vastasi minulle puhelimeen naukumalla ja muutaman kerran se alkoi kehrätä vaimoni puhelimen ääressä niin, että kuulin sen omasta puhelimestani.

Kuvia ja videonpätkiä:
Nanuskalla on oma kotisivu osoitteessa http://personal.inet.fi/koti/ks/nana/
Valitettavasti sivulla olevat linkit muiden kissa-aiheisille sivuille ovat päässeet vanhentumaan eivätkä tällä hetkellä toimi.