2024-10-26

Kahden puhelimen taktiikka

Tähän kirjoitukseen sain idean siitä, kun USA:ssa asuva Pentti pyysi minua selventämään, miksi pidän mukanani kaksi puhelinta. Se oli käynyt ilmi hänelle lähettämästäni sähköpostiviestistä. Esittelen tässä ensin kaksi puhelintani, joista käytän nimityksiä peruspuhelin ja älypuhelin. Lopuksi kerron puhelinkokemuksiani sairaalassa vuodeosastopotilaana, jolloin kahden puhelimen tarve oli erityisen suuri.

Peruspuhelin
Nykyinen peruspuhelimeni on hyvin samankaltainen kuin Nokia 3210 4G, jota esim. Gigantti myy nyt 69 eurolla. En viitsi tähän kopioda sen teknillisiä ominaisuuksia tuon linkin avaamalta sivustolta. Ellei linkki enää toimi, sitä voi hakea jostakin muualta googlaamalla puhelimen nimellä.

Omalta kannaltani peruspuhelimen olennaiset hyvät ominaisuudet ovat: puhelimen pieni koko, akkua ei tarvitse ladata läheskään joka päivä, taustavalaistu mekaaninen näppäimistö sekä Nokian peruspuhelimien ennestään tuttu käyttöjärjestelmä. Minulle tarpeettomia ominaisuuksia ovat: mahdollisuus käyttää internetiä, kamera, kaksi SIM-korttipaikkaa.

Oma käyttötapani:

Pidän sitä aina mukanani. Siinä on MOI 4G -puhelinliittymä, joka on Suomessa markkinoiden edullisin. Sen puhelinnumeron olen antanut joka paikkaan, mihin puhelinnumero on pitänyt ilmoittaa. Numero on myös julkisissa puhelinnumeropalveluissa. Tuttujen puhelinnumerot olen tallentanut puhelimen muistiin. Vastaan, kun näen näytöllä tutun nimen. Jos siinä näkyy tuntematon numero, en vastaa, ellen odota jotakin tiettyä puhelua esim. autonkuljettajalta, joka on tuomassa verkkokauppatilaustani. Soiton jälkeen katson ehkä Fonectan numeropalvelusta, kuka soittaja oli. Sinne voi tehdä maksutta 10 kyselyä kuukaudessa. Ellei siellä ole soittajan numerosta mitään tietoja, saatan katsoa vielä kukasoitti.fi-palvelusta. Jos soittaja antaa puhelimen soida 7 kertaa eli noin 15 sekuntia, MOI:n puhelinvastaaja vastaa äänelläni ja pyytää jättämään äänimerkin jälkeen viestin, jossa lupaan soittaa takaisin heti kun se on mahdollista. Käytännössä esim. tänä vuonna en muista yhdenkään tuntemattoman soittajan jättäneen mitään viestiä.

Tähän peruspuhelimeen tulevat kaikki asialliset puheluni ja tekstiviestit. Itse soitan puheluja vain tästä puhelimesta. Myös useimmat tekstiviestit lähetän tästä puhelimesta.

Älypuhelin
Kaikki älypuhelimeni ovat olleet enintään 200 euron hintaisia Android-puhelimia. Nykyinen on kiinalainen Motorola, joka maksoi muistaakseni vain 140 euroa. Minulla on siihen ladattuna yli 100 sovellusta. En osaa edes kuvitella, olisiko niiden käyttö jollakin tavalla mukavampaa yli 500 euroa maksavissa puhelimissa.

Omalta kannaltani älypuhelimen olennaiset hyvät ominaisuudet ovat: suuri muisti, joka sallii runsaiden sovellusten, näytönkuvien, PDF-liitetiedostojen ja videonpätkien lataamisen, nopea prosessori, joka näyttää videot nykimättä, terävä hyvä näyttö, kaksi SIM-korttipaikkaa, Googlen normaalit internet- ja puhelintoiminnot, NFC, 3,5 mm kuulokeliitäntä, USB-C -portti.

Oma käyttötapani:

Tämän puhelimen pidän aina äänettömänä. Siinä on Telian 4G -puhelinliittymä, jonka numeroa en ole ilmoittanut kenellekään, mutta se on julkisissa numeropalveluissa. Kun tähän puhelimeen soitetaan, se tärisee ja näen silloin soittajan numeron näytöllä, mutta en vastaa siihen. Jos soittaja antaa puhelimen soida 7 kertaa, Telian vastaaja vastaa äänelläni, joka kertoo nimeni ja tuon toisen puhelimeni numeron uutena numeronani kahteen kertaan hitaasti. Siihen vastaajaan ei voi jättää ääniviestiä. Jostakin käsittämättömästä syystä ventovieraiden myyntipuhelut tulevat enimmäkseen tähän puhelimeen.

Tällä älypuhelimella käytän päivittäin lukuisia internetissä olevia palveluja. Erityisesti on syytä mainita Telian mobiilivarmenne, jota käytän kirjautuessani sellaisiin palveluihin, joihin vaaditaan vahva tunnistautuminen. Monet muut ihmiset kirjautuvat sellaisiin palveluihin pankkitunnuksilla, mutta minä kirjaudun kunkin pankin pankkitunnuksilla vain siihen samaan pankkiin. Peruspuhelimessani oleva MOI-puhelinliittymä ei tarjoa mobiilivarmennetta. Tällä älypuhelimella viestittelen tuttujen kanssa käyttäen Messengeriä, Telegramia tai Gmailia. Tekstiviestejäkin (SMS) joskus lähetän, kun haluan hyödyntää älypuhelimessa olevaa isompaa näppäimistöä tai sitä, että autoni vastaa tekstiviestiin linkillä, joka näyttää auton sijainnin Googlen kartalla.

Puhelimen käyttö sairaalassa
Suomen terveydenhoitojärjestelmässä oletetaan nykyisin käytännössä, että jokaisella potilaalla on matkapuhelin, josta hänet aina tavoittaa. Minulla sellainen puhelin on tuo edellä kuvattu peruspuhelin.

Kun olen ollut sairaalassa vuodepotilaana, eri sairaaloissa on ollut erilaiset systeemit. Meilahden sairaalassa oli vuonna 2011 jokaisella potilaalla sängyn vieressä monitoimilaite, jossa oli myös lankapuhelin. Sen numero oli HUS:in keskuksen (09)4711 -alanumero, joka kerrottiin potilaalle sairaalaan tullessa. Kun potilas siirrettiin samassa huoneessa toiseen paikkaan tai eri huoneeseen tai eri osastolle, se numero siirtyi vastaavasti. Silloin sanottiin, että yksityispuhelut laskutetaan kotiutuksen jälkeen, mutta en koskaan saanut sellaista laskua. Omien kännyköiden käyttö oli aluksi kiellettyä, koska niiden sanottiin aiheuttavan häiriöitä sairaalan herkkiin laitteisiin. Salaa niitä kuitenkin yleisesti käytettiin ja lopulta ne sallittiin myös virallisesti. Kun olin keväällä 2020 keuhkokuumeen vuoksi Meilahden sairaalassa vajaan viikon, minulla oli puhelimena vain omat kännykät. Meilahden sairaala on osa Helsingin Yliopiston Keskussairaalaa (HYKS).

Malmin sairaalassa olin vuodepotilaana 2011-2012 ja lyhyen aikaa myös 2020. Siellä ei ollut sairaalan puolesta potilashuoneessa puhelinta, mutta omaa kännykkää sai käyttää ja pitikin käyttää, koska siihen tuli ihan hoitoon liittyviä ilmoituksia. Malmin sairaala on Helsingin kaupungin sairaala.

Kun on sairaalassa liikuntakyvyttömänä vuodepotilaana, potilaan ulottuvilla ei yleensä ole pistorasiaa, johon saisi kännykän latautumaan. Silloin joutuu pyytämään, että joku hoitaja tai vierailija laittaa kännykän laturin pistorasiaan, joka on yleensä niin kaukana, että potilas ei pysty vastaamaan latauksessa olevaan kännykkään. Peruspuhelintani ei tarvitse ladata joka päivä ja se latautuu nopeasti. Jos vierailuajan alkaessa pyytää vierailijaa laittamaan kännykän lautautumaan, se on vierailuajan päättyessä ehkä jo täysin latautunut. Älypuhelimen joudun lataamaan vähintään kerran päivässä, joten se ei ole yhtä käyttökelpoinen vuodepotilaalla. Silloin en käyttänytkään internetiä älypuhelimella vaan kannettavalla tietokoneella, joka sai sitten olla välillä monta tuntia latautumassa ulottumattomissani. Tietokoneeseen ei tule puheluja, joihin pitäisi heti vastata. Sähköposti- tai some-viestit eivät ole niin kiireellisiä.

Muita näkökohtia
Matkapuhelin on nykyisin niin tärkeä esine, että mielestäni ei kannata jättäytyä vain yhden laitteen varaan. Aina mukana kulkeva peruspuhelimeni on pudonnut eri tilanteissa monta kertaa lattialle. Vaatteita riisuessa en aina muista, että taskussa on puhelin. Kun nykyinen peruspuhelimeni putoaa lattialle, sen takakansi ja joskus akkukin irtoaa, mutta puhelin ei ole mennyt rikki. Älypuhelimeni ei ole kertaakaan pudonnut, kun se on niin iso, ettei se unohdu näkymättömiin esim. housun taskuun.

Tässä perustelen edellä esittämiäni laitevaatimuksia samassa järjestyksessä kuin ne ovat edellä tässä viestissä:
  • "Nokian peruspuhelimien ennestään tuttu käyttöjärjestelmä": Kun olin pitkään Malmin sairaalassa vuodepotilaana, peruspuhelimeni putosi monta kertaa sängystä lattialle ja kerran sängyn reunaan kiinnitettyyn pissapulloon, joka oli onneksi sillä hetkellä tyhjä. Silloin pyysin vaimoani ostamaan Prismasta minulle varapuhelimeksi noin 50 euron hintaisen Wave-merkkisen puhelimen. Siinä oli monta hyvää ominaisuutta, joita Nokian puhelimissa ei ole koskaan ollut, mutta sen käyttöjärjestelmä oli ihan erilainen. Siinä ei mitään asiaa tehty samalla tavalla kuin Nokia puhelimissa ja käyttöohje oli siinäkin lähes olematon. En koskaan oppinut käyttämään monia ominaisuuksia, joita tiesin siinä olevan. Sittemmin se puhelin varastettiin autoni hansikaslokerosta.

  • Kohtuullinen hinta: En todellakaan ymmärrä, mitä hyvää monta kertaa kalliimmissa puhelimissa on kuin ostamissani 140-200 euron puhelimissa. Hyvän peruspuhelimen saa alle 100 eurolla. Nokian merkki jää pian pois markkinoilta, mutta niiden valmistaja, suomalainen HMD.com jatkaa niiden valmistusta omalla nimellään.

  • Kaksi SIM-korttipaikkaa: Toisessa korttipaikassa on edellä kertomani Telian matkapuhelinliittymän kortti. Toisessa on "DNA Matkanetti" -kortti. Se on kaikkialla Suomessa toimiva mobiilidatakortti, jolla voi käyttää rajoituksetta internet-palveluja, mutta siinä ei ole puhelinnumeroa. Sillä ei siis voi soittaa tavallisia puheluja eikä lähettää tai vastaanottaa teksiviestejä (SMS), mutta sillä voi käydä ääni- tai videopuheluja Skypen, Messengerin tai Telegramin kautta ja käydä sähköpostikeskusteluja Gmailin kautta. (Myös Teams ja Zoom olisivat mahdollisia, mutta niitä käytän mieluummin tietokoneella.)

  • NFC (Near-field communication): Käytän sitä itse vain HSL:n matkakortin tietojen lukemiseen. Kun laitan matkakortin puhelimen päälle, näen siitä matkakortilta mm. paljonko siinä on vielä kortille ladattua arvoa jäljellä ja kauanko ostamani lippu on vielä voimassa.

  • 3,5 mm kuulokeliitäntä: Kotirauhan vuoksi katson videot ja erilaiset tiedotustilaisuudet kuulokkeet korvissa.

  • USB-C -portti: Mahdollistaa akun latauksen lisäksi myös hiljattain ostamieni USB‑A / USB‑C muistikorttien käytön. Olen tallentanut sellaisille tietokoneella (USB‑A) erilaista sisältöä, jota voi sitten katsella myös älypuhelimella (USB‑C). Näin laajennettuna älypuhelimen muistin koko ei rajoita lainkaan mahdollisesti mukana kuljetettavan aineiston määrää.

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kysymykset ja kommentit ovat tervetulleita! Kirjoita tähän tai Facebookiin aikajanalleni.