Tämä liittyy edelliseen eli siis tämän alla olevaan artikkeliin, jossa pohdin rukoilemista yms. Vuoden 1965 kesätyöpaikassani ennen jokaista ateriaa ruoka siunattiin ja aterian päätteeksi ruoasta kiitettiin. Etteivät nuo mainiot rukoukset pääsisi unohtumaan, kirjoitan ne nyt tähän muistiin. Lisäsin 4.7.2012 oikeinkirjoitusta koskevan huomautuksen.
Alexander Stubb sanoi ulkoministerinä Berliinissä käydessään, että jokaisen suomalaisen sisällä on pieni saksalainen. Kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan ymmärrä saksan kieltä. Sen vuoksi olen lisännyt saksankielisten tekstien perään omat käännökseni, jotka on tarkoitettu sanatarkoiksi, mutta ei samalla tavalla runollisiksi kuin saksankieliset alkuperäistekstit. Korjasin yhden sanan oikeinkirjoituksen 4.7.2012 nykyisen kirjoitustavan mukaiseksi. Sana "että" kirjoitettiin aiemmin daß, mutta vuodesta 1996 alkaen dass.
Ennen ateriaa lausuttiin:
"Segne Vater diese Speise,
uns zur Kraft und Dir zum Preise.
Amen."
Siunaa Isä tämä ateria,
meille energiaksi ja Sinulle ylistykseksi.
Aamen.
Aterian jälkeen siitä kiitettiin näin:
"Wir danken Dir, Herr Jesu Christ,
dass Du unser Gast gewesen bist.
Bleib Du bei uns, so hat's nicht Not,
Du bist das wahre Lebensbrot.
Amen"
Me kiitämme Sinua, Herra Jeesus Kristus,
että olet ollut vieraanamme.
Pysy meidän luonamme, niin ei ole hätää,
Sinä olet todellinen elämän leipä.
Aamen.
